Kasvatus, koulutus ja tutkimus

Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi

Vaaratilanteiden lisäksi on tunnistettava henkilöstöryhmät ja ammatit, joissa on erityinen terveyden menettämisen riski. Kuuluvatko he johonkin erityiseen ryhmään, kuten nuoret, uudessa tehtävässä olevat tai esimerkiksi työssään väkivallan uhan kohteena olevat työntekijät?

Työturvallisuuslain 8 ja 10 §:n edellyttämä vaarojen selvitys ja arviointi koskee koko
henkilöstöä ja oppilaita tai opiskelijoita siltä osin kuin työturvallisuuslakia sovelletaan heihin. Työnantajan tulee selvittää järjestelmällisesti ja kattavasti työtä, työoloja ja työympäristöä koskevat haitta- ja vaaratekijät. Vaarojen selvityksen ja arvioinnin tulee olla ajan tasalla.

Rehtorilla tai muulla esihenkilöllä sekä opettajalla on myös keskeinen rooli, kun selvitetään ja arvioidaan oppilaiden työharjoittelua koskevia vaaroja ja suunnitellaan
työharjoittelun toteutusta.

Työsuojelun yhteistoiminta

Turvallisten ja terveellisten työolojen lähtökohta on työpaikkojen oma-aloitteinen toiminta. Työnantaja ja työnantajan edustajina toimivat esihenkilöt ovat juridisesti vastuussa työturvallisuudesta.

Työsuojelun yhteistoimintahenkilöt – työsuojelupäälliköt, työsuojeluvaltuutetut, varavaltuutetut, työsuojeluyhdyshenkilöt, asiamiehet ja toimikuntien jäsenet – osallistuvat asiantuntijoina työpaikkansa työturvallisuusasioiden käsittelyyn.

Jokaisella meistä asemastamme ja työtehtävästämme riippumatta on velvollisuus työntekijöinä huolehtia omasta ja työtoveriemme turvallisuudesta.

Työsuojeluviranomaisena toimivat aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet, joiden tehtävänä on valvoa alueellisesti työturvallisuutta ja työsuojelua koskevien säännösten ja määräyksien noudattamista.

Esihenkilö huolehtii siitä, että työntekijä perehdytetään huolellisesti tehtäväänsä. Hyvä perehdytys edistää työturvallisuutta ja työhyvinvointia. Työntekijät tulee perehdyttää turvallisiin työmenetelmiin sekä muihin työturvallisuuteen ja terveyteen vaikuttaviin seikkoihin.

Työnantaja vastaa organisaation perehdyttämiskäytännöistä, jotka laaditaan yhteistoiminnassa työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken.

Väkivalta ja väkivallan uhka

Häirintä, väkivalta tai sillä uhkailu ei kuulu kenenkään työhön ja siksi työpaikalla tulee väkivaltatilanteet ehkäistä ennakolta. On tärkeää, että organisaatiossa on sovittu väkivallan ja sen uhan riskien hallinnan keinoista ja yhteisistä periaatteista. Esihenkilö työnantajan edustajana vastaa siitä, että työpaikalla tunnistetaan riskit, tehdään ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet. Työpaikalla on tärkeää yhdessä laatia ohjeet, kuinka toimitaan, jos työntekijä joutuu väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Lisäksi on tärkeää sopia siitä, kuinka tapahtuneet tilanteet työyhteisössä käsitellään, kuinka jälkihoito toteutetaan ja kuinka tilanteista voidaan ottaa opiksi. Esihenkilön on tärkeää olla työntekijän tukena ja muistuttaa siitä, että kenenkään ei pidä jäädä asian kanssa yksin. Esihenkilöllä on velvollisuus puuttua työssä koettuun väkivaltaan, häirintään ja epäasialliseen kohteluun ja vastuu selvittää tapahtunut.

Väkivallan ennaltaehkäisyssä on tärkeää

• ymmärtää ja tunnistaa väkivaltatilanteet
• ehkäistä väkivaltaa kokonaisvaltaisesti huomioiden koko yhteisön toiminta
• hyödyntää työn organisoinnin ja ympäristön mahdollisuudet ennaltaehkäisyssä
• keskittyä häiritsevien yksilöiden asioihin puuttumisiin (interventioihin)
• reagoida poikkeuksellisissa tilanteissa ripeästi
• huolehtia väkivaltaa kokeneiden jälkihoidosta ja arkirytmiin paluusta sekä
• kehittää yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Työntekijän tulee ilmoittaa häirintä-, kiusaamis- ja väkivaltakokemukset esihenkilölle ja työsuojeluvaltuutetulle. Jokaisessa organisaatiossa on sovittava ilmoittamiskäytännöstä sekä siitä, miten tilanteet käsitellään työntekijän ja esihenkilön kesken. Työpaikalla on tärkeää seurata säännöllisesti työssä tapahtuvia häirintä-, kiusaamis- ja väkivaltatilanteita. Työsuojelun yhteistoimintaelimen ja työsuojeluvaltuutetun sekä työsuojelupäällikön on tärkeää seurata tapahtuneiden tilanteiden määrää ja laatua työsuojelun kehittämistoimien suunnittelua varten. Aina kun henkilöstö joutuu työssään lievän tai vakavamman pahoinpitelyn kohteeksi, kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, josta koulutuksen tai kasvatuksen järjestäjän tulee ilmoittaa poliisille.

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu

On tärkeää, että organisaatiossa on sovittu häirinnän riskien hallinnan keinoista ja yhteisistä periaatteista. Esihenkilö työnantajan edustajana vastaa siitä, että työpaikalla tunnistetaan riskit, tehdään ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet. Työpaikalla on tärkeää yhdessä laatia ohjeet, kuinka toimitaan, jos työntekijä joutuu häirinnän kohteeksi. Lisäksi on tärkeää sopia siitä, kuinka tapahtuneet tilanteet työyhteisössä käsitellään, kuinka jälkihoito toteutetaan ja kuinka tilanteista voidaan ottaa opiksi. Esihenkilön on tärkeää olla työntekijän tukena ja muistuttaa siitä, että kenenkään ei pidä jäädä asian kanssa yksin.

Työyhteisössä jokaisen pitää kohdella muita asiallisesti ja välttää muihin kohdistuvaa häirintää ja epäasiallista kohtelua. Työyhteisössä on tärkeää sopia yhdessä hyvän työkäyttäytymisen periaatteista. Myös asiakkaille ja huoltajille on tärkeää viestiä, että henkilöstöä tulee kohdella asiallisesti. Esihenkilön tulee selvittää häirintäepäily heti saatuaan siitä tiedon ja ryhdyttävä käytettävissä olevin keinoin toimiin häirinnän poistamiseksi.

Kaikki työpaikalla tapahtuva kielteinen käyttäytyminen ei ole työturvallisuuslain tarkoittamaa terveydelle vaarallista häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Satunnainen sopimaton kielenkäyttö, erimielisyydet tai perusteltu ja asiallinen
työnjohtovallan käyttö eivät ole laissa tarkoitettua kiellettyä häirintää.

Häirintää ovat (Työsuojeluhallinnon määritelmä):

• toistuva uhkailu
• pelottelu
• ilkeät ja vihjailevat viestit
• väheksyvät ja pilkkaavat puheet
• työnteon jatkuva perusteeton arvostelu ja vaikeuttaminen
• maineen tai aseman
• kyseenalaistaminen
• työyhteisöstä eristäminen
• seksuaalinen häirintä.

Somehäirintä

Organisaatiossa on tärkeää sopia somehäirinnän riskien hallinnan keinoista ja yhteisistä periaatteista. Esihenkilö työnantajan edustajana vastaa siitä, että työpaikalla tunnistetaan riskit, tehdään ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet. Työpaikalla on tärkeää yhdessä laatia ohjeet, kuinka toimitaan, jos työntekijä joutuu häirinnän kohteeksi. Lisäksi on tärkeää sopia siitä, kuinka tapahtuneet tilanteet työyhteisössä käsitellään, kuinka jälkihoito toteutetaan ja kuinka tilanteista voidaan ottaa opiksi. Esihenkilön on tärkeää olla työntekijän tukena ja muistuttaa siitä, että kenenkään ei pidä jäädä asian kanssa yksin.

Kognitiivinen ergonomia

Aivotutkijat ovat kiinnittäneet huomiota keskeytyksien kielteisiin vaikutuksiin. Lyhytjänteinen asiasta toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset estävät keskittymisen varsinaisiin töihin. Keskeytykset lisäävät virheiden määrää ja työn valmistumiseen tarvittavaa aikaa.

Keskeytykset näkyvät työntekijän fysiologisen tilan muutoksina. Pulssi nousee, keho
asettuu valmiustilaan, keskittyminen häiriintyy. Kiire ja keskeytykset ohjaavat kehon
taistele tai pakene -tilaan. Tällaisessa virityksessä luovuus ja ongelmanratkaisukyky
lamaantuvat.

Fyysinen ergonomia

Fyysisesti kuormittavimpia työasentoja ovat selän kierrot, kumarat asennot, joita tapahtuu luokkatilanteissa ohjattaessa oppilaita yksilöllisesti, sekä lasten nostelu tai avustaminen. Etukumarassa työasennossa niska kuormittuu. Ihmisen pää painaa noin viisi kiloa, kun niska on suorassa ja pää keskilinjassa. Pään etukumara asento lisää niskalihasten jännitystä ja kuormitusta, kun pään painopiste viedään kaularangan tukipinnan ulkopuolelle. Pään kannatteluun tarvittava momentti voi jopa viisinkertaistua, mikä tarkoittaa, että tilanteen tasapainottaminen edellyttää niskalihaksilta ja kaularangan ojentajilta jopa viisinkertaisen voiman. Pään etukumara asento heikentää myös lihasten verenkiertoa, minkä vuoksi huono työasento edellyttää taukoa ja verenkiertoa aktivoivia vastaliikkeitä. 

Teknologisten laitteiden käyttö kuormittaa hallitsevan käden sormia, rannetta ja hartiaa, sillä hipaisunäytöt kuormittavat hiirikättä, kun näyttöjä tökitään tai pyyhkäistään. Hartioihin kohdistuva jännitys on lisääntynyt, koska älylaitteita kannatellaan sylissä tai toisessa kädessä. 

Luennoidessa ja opettaessa pään kiertynyttä asentoa tulee välttää. Lisäksi valkokankaalle yläviistoon katsomisen sijaan tulisi katse mieluummin kohdistaa näyttöön, joka on sijoitettu seisomatyöhön sopivalle 

korkeudelle. Säädettävien näyttöruutujen sijaintia, värejä ja heijastuksia kannattaa säätää, jotta ne eivät aiheuta huonoa pään asentoa tai rasita silmiä. Luennoidessa ja opettaessa työasento on hyvä, kun 

• asento on kääntyneenä kuulijoihin päin 
• tasapaino on tukeva 
• ryhti on normaali 
• pää on keskiasennossa 
• hartiaseudun lihakset ovat rentoina ja 
• esiintyjä voi halutessaan liikkua vapaasti. 

Lasten sylissä pitäminen tai kantaminen kuormittaa tuki- ja liikuntaelimiä. Vaihtelevat työasennot, työn tauotus, kantaessa taakan pitäminen lähellä kehoa ja kantaminen molemmin puolisesti auttavat fyysisen kuormituksen vähentämisessä. Pienten lasten kanssa työskennellessä aikuiset joutuvat toimimaan kumarassa tai lattiatasossa. Tällöin selkä tai polvet voivat kuormittua. Asennon vaihtaminen ja aktiivinen liikkuminen ehkäisevät lihasten jännittymistä ja vilkastuttavat verenkiertoa. Varhaiskasvatuksen tilaratkaisuissa kalusteet tulisi valita sekä lasten että aikuisten mittojen mukaisesti, siten että kalusteita on eri korkeudella tai ne ovat säädettävissä. Kannustetaan lapsia itse kiipeämään pukeutumispenkille! 

Ääniergonomia 

Ääniergonomiassa tärkeää ovat työympäristön terveellisyys, tila- ja kalusteratkaisut ja yksilön äänen käyttö. Tilojen pitää mahdollistaa äänen tuotto vaivattomasti, sillä ryhmää ohjaavan puheelta vaaditaan kuuluvuutta ja kestävyyttä myös avoimissa oppimisympäristöissä. Usein työtilanteisiin liittyy tuntikausia kestävää, lähes yhtäjaksoista äänen käyttöä. Opettajalla ilmenee helposti työhön liittyviä äänen käytön ongelmia tai oireita äänihuulissa tai kurkunpäässä. 

Puheentuottoa rasittavat seuraavat työympäristö- ja yksilötekijät: 

• Melu lisää äänen kuormittumista ja vaikeuttaa puheen kuulemista. 
• Kuiva ilma ja ilmassa olevat epäpuhtaudet vaikuttavat äänihuulten limakalvoon ja sitä kautta ääneen. 
• Huonot työasennot ja veto lisäävät lihasjännitystä, mikä taas vaikeuttaa rennon äänen tuottoa. 
• Äänen käyttäjän toimintatavat voivat rasittaa huomaamatta äänielimistöä. 

Ääntään voi säästää myös itse valitsemalla oikeita työtapoja. Tässä muutama niksi: 

• Vältä puhumista meluisan laitteen vieressä (esim. projektori, tulostin, TV). 
• Siirrä laite etäämmälle tai mene puhumaan kauemmaksi laitteesta. 
• Sulje äänekäs laite, kun se ei ole käytössä. 
• Mene lähemmäksi kuulijoita tai pyydä kuulijat lähemmäksi. 
• Sulje ovet ja ikkunat, jos viereisistä tiloista tai ulkoa kuuluu melua. 

Äänen käyttö on taitolaji. Terve ääni kestää ja toimii kaikissa tilanteissa eikä se väsy. Hyvään äänentuottoon tarvitaan rentoutta, hyvää hengitystekniikkaa, äänen resonoitumista ja äänihuulten sopivaa värähtelyä. Optimaalisilla työasennoilla ja hyvällä fyysisellä kunnolla on siis merkitystä äänen muodostuksessa. Myös työstressi vaikuttaa äänen tuottamiseen. Puhetyöläisen tulisi välttää huutamista tai liian nopeaa puhetyyliä, mikä lisää hengityslihasten jännitystä. Äänentoistolaitteiden käyttö on suositeltavaa aina kun ne ovat saatavilla, sillä ne säästävät puhujan ääntä ja helpottavat kuulijoita. 

Hakeudu työterveyslääkärille, jos kurkkusi on jatkuvasti kipeä ja sinulla on äänioireita. Hän voi ohjata sinut erikoislääkärin vastaanotolle. 

Melu  

Melu vaikuttaa muistiin ja etenkin keskustelun aiheuttama häly vaikeuttaa muistamista. Keskittymiskyky joutuu koetukselle, mikäli henkilö joutuu jatkuvasti työskentelemään meluisassa ympäristössä. Ihminen on mukautuvainen ja kykenee tähän, mutta pitkään jatkuessaan melulle altistuminen kuormittaa ja saattaa aiheuttaa väsymistä, tylsistymistä ja huonotuulisuutta, mikä puolestaan vähentää suoritus- ja yhteistyökykyä. Meluisuuden on havaittu vaikuttavan myös haitallisesti lasten kasvuun.  

Tilassa vallitsevan melun mittaamiseen ei aina tarvita mittareita. Sisätiloissa pitäisi voida puhua vaivattomasti kolmen metrin etäisyydeltä. Kuulovaurioraja lähestyy, kun keskustelu on mahdotonta metrin etäisyydeltä. Kun melutaso ylittää 85 dB, tarvitaan kuulonsuojaimia. Näin meluisaa saattaa olla esimerkiksi teknisen käsityön joissain vaiheissa, liikuntasalissa tai hetkittäin päiväkodissa. Terveydelle vaarallinen melutaso todennäköisesti ylittyy, jos normaalissa keskustelutilanteessa joutuu huutamaan.  

Meluisassa työympäristössä työskentelevän kannattaa pyrkiä pitämään taukoja ja vetäytymään ajoittain melusta rauhalliseen tilaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päiväkodeissa ja kouluissa henkilöstöllä pitää olla rauhallisia tiloja, joissa voi pitää lyhyitä taukoja intensiivisen työn lomassa ja myös keskittyä vaativiin työtehtäviin. Lyhyillä rentoutumistuokioilla parannetaan palautumista ja lisätään keskittymiskykyä. Näin vaikutetaan työn laatuun.  

Ryhmätilanteissa vuorovaikutussääntöjen noudattaminen ja niiden opettaminen muille on tärkeää, jotta yksi puhuu kerrallaan ja kukin odottaa omaan vuoroaan. Lisäksi toimintaan liittymätöntä puhetta tulee rajoittaa, sillä ylimääräinen häly heikentää kaikkien keskittymistä. Työn organisoinnilla ja hiljaisuutta edellyttävällä toiminnalla pystytään lisäämään päivän lomaan rauhallisia työskentelyjaksoja, joissa kaikki ryhmässä olijat voivat palautua. Yhteisillä sopimuksilla on saatu rauhoitettua esimerkiksi musiikkituntien hälyä: esitys lähtee aina hiljaisuudesta ja päättyy äänettömyyteen.

Opetus- ja kasvatusalan kuormitus on henkistä ja sosiaalista. Se ilmenee määrällisenä tai laadullisena kuormituksena erilaisissa työtehtävissä. Työ edellyttää muistia, jatkuvaa tarkkaavaisuutta, nopeita reaktioita ja paljon erilaisten ihmisten kohtaamista. Opettajan ja kasvattajan on jatkuvasti ylläpidettävä omaa osaamistaan
ja ammattitaitoaan. Henkistä kuormitusta aiheuttavat myös opetusalalla toistuvat ja päällekkäiset muutokset, muutosten pitkäkestoisuus ja monivaiheisuus sekä monikulttuurisuuden ja erilaisuuksien huomiointi.

Digitalisaatio mahdollistaa uudenlaiset työn tekemisen tavat.

Digitaalisen oppimisen ja opetuksen kehittäminen edellyttää esihenkilöiltä taitoa johtaa pedagogista työtä ja muutosta.

Uusi digitaalinen toimintakulttuuri voidaan valjastaa tukemaan työhyvinvointia, kun työntekijät perehdytetään uusien välineiden haltuunottoon. Uudet välineet innostavat kehittämään ammattitaitoa, ja yhdessä opetteleminen tukee työpaikan yhteisöllisyyttä. Parhaimmillaan uusien digitaalisten työvälineiden käyttö lisää onnistumisen kokemuksia työssä. Oppimisen ilosta kasvaa opettamisen riemu.

On myös hyvä tunnistaa digitalisaation mukanaan tuomia vaaroja.

Sosiaalinen media (some) on tullut osaksi kasvatusta, koulutusta ja oppimista. Digiajan päiväkodit, koulut ja oppilaitokset tarvitsevat turvakseen yhteiset sosiaalisen median toimintamallit ja ohjeet siitä, miten opettajat, oppilaat, opiskelijat ja muut toimijat voivat monipuolisesti hyödyntää medioita, ilmaista itseään ja oppia turvallisesti, yhteisöllisesti ja vastuullisesti. Some on tehokas mutta vaarallinen, jos sitä haluaa käyttää väärin. Toisen työn vähättely ja vääristely, kiusaaminen, jopa vainoaminen voi ilmetä myös somehäirintänä. Koulujen on syytä laatia yhteiset säännöt siihen, miten toimitaan ja käyttäydytään verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Työympäristön terveellisyys ja turvallisuus mahdollistuu hyvässä päiväkoti-, koulu- ja oppilaitosrakennuksessa. Rakennusten turvallisuuden ja terveellisyyden tulee olla yksi päätavoitteista sekä uusia rakennuksia että korjaustöitä suunniteltaessa. Uusien rakennusten suunnittelu ja vanhojen rakennusten peruskorjaukset käsitellään työsuojelun yhteistoiminnassa. Henkilöstön pitää päästä vaikuttamaan työ- ja opetustilojen suunnitteluun. Työsuojeluvaltuutetut ovat alusta alkaen mukana päiväkotien, koulujen ja tutkimuslaitosten suunnittelu- ja rakentamisvaiheissa.

Rakennuksen turvallisuutta tulee tarkastella niin arjen toimintojen kuin häiriötilanteidenkin varalta. Turvallisuuteen vaikutetaan rakennuksen ja korjaustöiden huolellisella ja asiantuntevalla suunnittelulla, rakennuksen sijainnilla, teknisillä ratkaisuilla ja järjestelmillä sekä materiaalivalinnoilla ja opasteilla.

Päiväkoti-, koulu- ja oppilaitosrakennuksen turvallisuudessa ja terveellisyydessä on huomioitava seuraavat asiat:  

1. Rakennus tukee päiväkoti-, koulu- ja oppilaitoksen perustehtävää, lasten ja opiskelijoiden oppimista ja kasvua sekä henkilöstön työn tekemistä. Esimerkiksi peruskouluissa tarvitaan eri tarpeisiin erilaisia tiloja laadukkaan opetuksen varmistamiseksi. 

2. Rakennuksessa on riittävästi tilaa erilaisille opetusryhmille ja luokille. Hyötyneliöalan määrittelystä tulee irrottaa rakennuksen perustehtävään liittyvät tilatarpeet suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi porrastilat, käytävätilat, eteiset, keittiö- ja muut tekniset tilat eivät voi tosiasiallisesti olla opetuskäytössä. Tämä on huolellisesti otettava huomioon rakennuksen suunnittelussa.  

3. Rakennus tukee henkilöstön ja lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden turvallisuutta ja terveyttä. Esimerkiksi ilmanvaihto henkilömääriin nähden pitää olla riittävä kaikissa työ- ja oppimistiloissa. Ilmanvaihto pitää olla päällä kaksi tuntia ennen rakennuksessa työskentelyä ja tunti rakennuksen käytön jälkeen. Ilmanvaihdolla on huuhdeltava sisäilma myös niinä aikoina kun rakennus ei ole käytössä. Sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa ilmanvaihto on oltava päällä koko ajan.  

4. Rakennuksen materiaalit pitää valita suunnittelussa niin, että ne eivät aiheuta sisäilma- tai turvallisuusongelmia. Jos tiloissa suunnitellaan käytettäväksi tekstiilimattoja, verhoja ja tekstiilipäällystettyjä kalusteita, niiden paloturvallisuusluokitus on varmistettava. Lisäksi on määriteltävä tekstiilien siivoustiheys ja siivouksen taso sekä lian ja eritteiden poistoon liittyvät kysymykset. Myös tartuntatautivaarat ja muun muassa päätäiden tarttumisen estäminen oppilaiden eteistiloissa ja erityisesti vaatesäilytyksessä on otettava huomioon.  

5. Rakennuksen kestävyyden ja terveellisyyden kannalta on tärkeää, että rakennus sijoitetaan tontille, joka on tutkittu ja sopiva päiväkoti-, koulu- ja oppilaitosrakentamiseen. Rakennusta suunniteltaessa on otettava huomioon vuodenaikojen aiheuttama kosteusrasitus. 

6. Rakennuksen pitää ehkäistä ilkivaltaa, varkauksia, väkivaltaa ja kiusaamista oppilaitoksessa ja sen alueella.  

7. Rakennuksen pitää ilmaista luvaton tunkeutuminen koulurakennukseen.  

8. Rakennuksen pitää mahdollistaa tehokas pelastautuminen ja myös suojautuminen sisään erilaisissa hätätilanteissa. 

Selätetään sisäilmaongelmat

Useissa oppilaitoksissa ja päiväkodeissa on huonosta sisäilmastosta johtuvia ongelmia. Sisäilmasto voi olla tunkkainen tai pölyinen, kylmä, kuuma, vetoinen, tai ilmassa voi esiintyä pahaa hajua. Pahimmillaan sisäilmassa on sairauksia aiheuttavia kosteus- ja homevaurioista aiheutuvia mikrobeja. Rakennuksen mikrobipitoisuutta lisäävät ihmiset, koska ihminen on suurin bakteerilähde. Ongelmien laadusta ja laajuudesta riippumatta ne tulee ratkaista.

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantaja huolehtii työskentelytilojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta kaikille työntekijöille. Tehokkainta on selvittää asioita järjestelmällisesti ja puuttua epäkohtiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä huolehtia rakennuksista ennakkoon. Julkisia rakennuksia koskee myös terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus. Näiden mukaan rakennuksen kuntoa ja sisäilmaa voivat selvittää vain tietyn pätevyyden omaavat tutkijat, esimerkiksi rakennusterveysasiantuntija.

Rakennuksen käyttäjien ja kiinteistön huoltohenkilöstön havainnot ovat keskeisiä, kun halutaan puuttua sisäilmaongelmaan varhain. Havaintoja voidaan kerätä poikkeamailmoituksilla, joiden perusteella kiinteistönhuolto voi tarttua ongelmaan ripeästi. Ilmoituskäytännön lisäksi tilojen käyttäjille voi ja kannattaa tehdä määrävuosin sisäilmaoirekysely, jonka avulla saadaan koottua tietoa mahdollisten oireilujen määrästä jo varhaisessa vaiheessa.

Keskeisiä toimijoita työnantajan lisäksi ovat työterveyshuolto, työsuojelun yhteistoimintahenkilöt ja sisäilmaryhmä. Tilojen käyttäjien osallistaminen ongelman määrittelyyn ja ratkaisemiseen on sisäilmaprosessin onnistumisen kannalta keskeistä. Henkilöstöä on kuultava ja sen kanssa on käytävä säännöllistä vuoropuhelua. Sisäilmaryhmän on huolehdittava henkilöstön esille tuomien epäkohtien ratkaisemisesta niin, että sisäilmaongelma tosiasiallisesti poistuu. Sisäilmaryhmä huolehtii tehtyjen mittausten ja tutkimusten tulosten kertomisesta henkilöstölle siten, että henkilöstöllä on mahdollisuus keskustella ja esittää lisäkysymyksiä tutkimuksen tehneille. Hankalaksi voi muodostua tilanne, jossa työntekijät epäilevät tehtyjä tutkimuksia ja tulosten salailua. Epäluottamus tutkimuksiin ja korjauksiin ylläpitää sairauskierrettä henkilöstössä ja estää työyhteisön toiminnan palautumisen normaaliksi.

Huonosta sisäilmasta johtuviksi epäillyt oireet ja sairastumiset pitää ottaa vakavasti. Mitä varhaisemmin tilanteeseen puututaan, sitä helpompia ratkaisut ovat, ja sairauksien paheneminen ja kroonistuminen voidaan estää. Pahimmillaan sairastuminen voi johtaa ympäristöherkistymiseen, työpaikkatyökyvyttömyyteen, ammattitautiin ja pysyvään työkyvyttömyyteen.

Selvittääkseen sairastumisensa syytä työntekijä voi hakeutua oireiden mukaisen hoidon saamiseksi työterveyshuollon palvelujen piiriin. Jos on syytä epäillä sisäilmaongelmaa, hänen pitää ilmoittaa siitä esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Esimiehen tehtävänä on ilmoittaa sisäilmaongelmasta kiinteistön omistajan edustajille ja kiinteistönhuollolle, myös niissä tapauksissa, kun ongelma ei ole riittävän perusteellisten tutkimusten puuttuessa vielä selvinnyt tai korjaukset ovat olleet riittämättömät.

Työterveyshuollon lakisääteisiin tehtäviin kuuluu työntekijän hoidon lisäksi työntekijöiden sairauksien työperäisyyden arvioiminen. Kun työterveyshuollossa herää epäily sisäilmasairastumisesta, on työterveyshuollon tehtävänä selvittää ja arvioida työpaikkakäynneillä ja muilla selvitysmenetelmillä tilojen sisäilmaongelman aiheuttama terveysriski. Yksittäisen työntekijän tilanteeseen tulee hakea nopeaa ratkaisua yleensä etsimällä korvaavat työskentelytilat.

Sisäilmaongelmista tiedetään, että niiden selvittäminen on vaikeaa ja kiinteistöt ovat usein moniongelmaisia. Työntekijän sairastuminen voi johtaa työpaikkakyvyttömyyteen, jos työnantajalla ei ole tarjota työntekijän terveydentilan vaatimuksiin sopivia tiloja. Usein väistötilan ottaminen käyttöön tai etätyöratkaisu palauttaa sairastuneen työntekijän työkykyä.

Lisätietoa

Työhyvinvointijohtamisen neljä roolia

Johda työn arkea

• Seuraa toimintaympäristöä
• Huolehdi tavoitteiden toteutumisesta resursseista ja aikatauluista
• Organisoi työ
• Ylläpidä oppimisinto
• Ennakoi
• Puutu häiriöihin

Johda yksilöitä ja yhteisöä 

• Tue vuorovaikutusta, viesti aktiivisesti

• Arvosta, luota ja kunnioita teoilla

• Hyödynnä vahvuuksia

• Innosta ja ole kiinnostunut

• Muista palaute

• Välitä ja ota puheeksi

• Edistä työnhallintaa ja työkykyä

Johda muutosta

• Seuraa hiljaisia signaaleja ja trendejä
• Aseta kehittämistavoitteet
• Tiedota usein ja monipuolisesti
• Hyväksy tunteet ja eritahtisuus
• Tue jokaista muutoksessa

Johda itseäsi

• Huolehdi omasta hyvinvoinnista
• Tunnista kehittymisalueesi
• Opi jatkuvasti uutta
• Hae tukea tarvittaessa
• Kohdenna energiasi vastuullisesti

Lähde: Työhyvinvointikortti-koulutusaineisto 2021

Pedagoginen hyvinvointi

Pedagoginen hyvinvointi rakentuu opettajan työorientaationa suhteessa omaan työhön, työyhteisöön sekä johtamiseen. Ne voivat parhaimmillaan ruokkia toisiaan. Tällöin puhumme pedagogisesta hyvinvoinnista.  

Pedagoginen hyvinvointi sisältää opettajan ja opiskelijoiden sekä yhteisöllisen näkökulman.  Pedagogisen hyvinvoinnin kytkös onnistumisen kokemuksiin opetuksessa ja pedagogiikassa on selkeä. Parhaimmillaan kyvykäs pedagogi voi kompensoida osaamisellaan työssä jaksamisen haasteellisia tilanteita. Oppiminen ja hyvinvointi muodostavat toisiinsa kietoutuneen juurakon pedagogisessa maastossa. Tämä säteilee opettajan jaksamiseen sekä opiskelijoiden hyvinvointiin ja oppimisen tuloksiin.

Työterveysyhteistyö

Työterveyshuoltosopimus ja vuosittain yhteistoiminnassa tarkistettava toimintasuunnitelma määrittelevät, missä laajuudessa työterveyshuolto toteutuu kullakin työpaikalla. Lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi työnantaja voi kustantaa sairaanhoitoa, jonka sisältö ja laajuus määritellään tarkasti työterveyshuoltosopimuksessa. Työterveyshuoltosopimus käsitellään työsuojelun yhteistoiminnassa ennen kuin se astuu voimaan. Sopimus työterveyshuollon järjestämisestä pitää olla nähtävillä työpaikalla.

Työpaikkaselvityksen perusteella työterveyshuollon edustaja tekee yhdessä työnantajan edustajan kanssa työterveyshuollon toimintasuunnitelman, joka pitää olla työnantajalla kirjallisena. Suunnitelmassa kerrotaan työterveyshuollon yleiset tavoitteet, työpaikan tarpeet ja niistä johtuvat toimenpiteet, kuten työkykyä ylläpitävän toiminnan toteutustavat. Hyvässä suunnitelmassa toimenpiteet
perustellaan ja niille annetaan mitattavat tavoitteet ja toteutusaikataulu. Suunnitelmassa kerrotaan, mitkä toimet perustuvat lakiin ja mitkä ovat vapaaehtoisia. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma pitää saattaa myös henkilöstön tietoon.

Työturvallisuuslaki ja oppija

Työturvallisuuslaki koskee oppilaan ja opiskelijan työtä koulutuksen yhteydessä. Työturvallisuuslain soveltamisalaan ei kuulu opiskelijoiden teoriaopetus opetustunneilla tai luennoilla.

Oppilaita ja opiskelijoita koskevat vaarojen selvitys- ja arviointivelvoitteet tarkoittavat laajasti koulutusmuodosta riippumatta erilaista harjoitustyötä ja työhön rinnastettavaa käytännön opetusta, työssäoppimisjaksoa ja työharjoittelua sekä käytännön työelämään tutustumista ja osallistumista.

Vaarojen arviointia tehtäessä tulee huomioida turvallinen päiväkoti- ja oppilaitosarki. Olosuhteiden lisäksi on arvioitava myös henkilöihin liittyvät riskit. Opetusryhmiä suunniteltaessa ovat käytössä enimmäisryhmäkokosuositukset taide- ja taitoaineissa sekä kemian, fysiikan ja muilla luonnontieteiden opetuksen tunneilla.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon rooli

Koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon kuuluvat muun muassa koulu- ja opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä kouluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen sekä seuranta kolmen vuoden välein (terveydenhuoltolaki 1326/2010).

Kyseisiä selvityksiä on hyödynnettävä vaarojen selvitys- ja arviointityössä. Kannattaa huomata myös, että kunnan perusterveydenhuollon on neuvolapalveluja järjestäessään toimittava yhteistyössä varhaiskasvatuksesta vastaavien kanssa.

Terveydensuojeluviranomaisen rooli

Terveydensuojelulain perusteella terveydensuojeluviranomaiset valvovat päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten terveydellisiä oloja. Valvontakäynneillä tarkastetaan esimerkiksi sitä, onko päiväkotien ja oppilaitosten sisäilma ja lämpötila lasten ja oppilaiden kannalta terveellinen.