Siirry sisältöön
Etusivu
Työturvallisuuskeskus

Työaika

Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla
työnantajan käytettävissä. Työntekopaikalla tarkoitetaan työntekijän varsinaisen työpaikan lisäksi mitä tahansa paikkaa, jossa työntekijä suorittaa työnantajan määräämiä tehtäviä. Esimerkiksi työntekijän etätyönä kotona tai  asiakkaan luona tekemä työ tai työntekijän matkustaessa työnantajan määräyksestä tekemä työ on työaikaa. Työajan ulkopuolinen aika on lepoaikaa.

Työantajalla on velvoite pitää työaikakirjanpitoa ja työvuoroluetteloa. Työaikoja säätelevät pääasiassa työaikalaki ja työehtosopimukset.

Työajan ja palautumisen merkitys terveydelle

Työaika vaikuttaa työntekijän terveyteen, toimintakykyyn sekä työn ja muu elämän yhteensovittamiseen. Hyvät ja terveelliset työaikaratkaisut edistävät myös työn tuottavuuteen ja sujuvuuteen myönteisesti, mikä näkyy esimerkiksi vähentyneinä poissaoloina.

Oleellista työajan hallinnassa on riittävä palautuminen. Ihmisen hyvinvoinnille rasituksen ja palautumisen rytmi on tärkeää. Haitallinen kuormitus kuluttaa ihmisen biologista ja psykologista perusjärjestelmää. Toimimattomat työaikajärjestelyt tai työperäinen stressi voivat häiritä unta ja palautumista. Ihminen kestää haitallistakin stressiä lyhytkestoisesti, mutta pitkäkestoisena terveysriskit kasvavat.

Pohdittavaksi

Tutkittua tietoa

Tutkimukset osoittavat, että vähintään 55-tuntista työviikkoa tekevillä on 13 prosenttia suurempi riski saada sydäninfarkti tai kuolla sydäntautiin kuin 35–40 tuntia viikossa työskentelevillä.

Yli 55 tuntia viikossa työskentelevillä on 1,3 kertaa (33 %) suurempi riski saada aivohalvaus kuin niillä, jotka tekevät normaalipituista työviikkoa. Suurin osa aivohalvauksista on aivoinfarkteja. Mitä pitempää työviikkoa ihmiset tekevät, sitä korkeammaksi aivohalvauksen riski nousee. Esimerkiksi 41–48 tuntia viikossa työskentelevillä on 10 prosenttia korkeampi sairastumisriski kuin 35–40 tuntia viikossa työskentelevillä ja 49–54 tuntia viikossa työskentelevillä riski on 2

Työaikalain periaatteet

Työaikalain mukaan työajaksi lasketaan aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

Lakiin perustuvat säännöllisen työajan järjestelyt ovat:

  • yleistyöaika
  • vuorotyö
  • jaksotyö
  • yötyö.

Jos työhön sisältyy kuljetusalan tehtäviä, työnantajan tulee käytettävästä työaikamuodosta päättäessään huomioida myös työaikalain säännökset moottoriajoneuvon kuljettajan työajasta sekä autonkuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevat määräykset.

Jos työntekijöiden joukossa on alle 18-vuotiaita, työnantajan tulee huomioida nuorista työntekijöistä annetun lain säännökset enimmäistyöajasta ja työajan sijoittelusta.Pääsääntöisesti kaikki työajan ulkopuolinen aika on lepoaikaa.

Työaika-asiakirjat

Työnantajan on huolehdittava työajan suunnittelusta. Vaihtuva työaika suunnitellaan ja annetaan tiedoksi työvuoroluettelolla. Jos työvuoroja järjestetään muussa kuin yleistyöajassa, on laadittava työvuoroluettelo. Työvuoroluettelo tulee antaa tiedoksi työntekijöille viimeistään viikkoa ennen siinä suunnitellun ajanjakson alkamista.

Työvuoroluettelolla on suuri merkitys työssä, jossa työpäivät ja työajat vaihtelevat. Työntekijälle on tärkeää saada tietää etukäteen työajoistaan, jotta hän pystyy suunnittelemaan omaa ajankäyttöään. Tietoon saatettua työvuoroluetteloa voidaan pääsääntöisesti muuttaa vain työtekijän suostumuksella.

Käytettäessä keskimääräistä työaikaa on lisäksi laadittava työajan tasoittumissuunnitelma.

Työvuoroluettelon ja tasoittumissuunnitelman laadinnassa työnantajan on huomioitava noudattamansa työehtosopimuksen määräykset.Työnantajan on lisäksi järjestettävä toteutuneen työajan seuranta. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi sähköisillä järjestelmillä, joihin leimataan työn alkamis- ja päättymisajat. Näistä syntyy työaikaraportti. Työaika-asiakirjoista muodostuu työaikakirjanpito.

Lisää työajoista työsuojeluviranomaisen verkkosivuilla(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Liukuva työaikajärjestelmä

Liukuva työaika on väline, jolla työntekijä voi itse säädellä vuorokautisen työajan sijoitusta ja pituutta. Työntekijä voi päättää sovituissa rajoissa oman työaikansa alkamis- ja päättymishetken.

Liukuvaa työaikaa käyttöönotettaessa tulee sopia ainakin kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä.

Jaksotyö

Jaksotyötä voidaan käyttää työaikalaissa määritellyillä aloilla ja tehtävissä tai jos jaksotyön käyttämisestä on sovittu työehtosopimuksessa.

Jaksotyönä tehtävä vuorotyö on lisääntynyt palvelusektorin kasvun myötä. Jaksotyössä työajan pituus voidaan määrittää yleistyöaikaan verrattuna lyhyemmissä, yleensä kahden tai kolmen viikon jaksoissa. Jaksotyötä tehdään esimerkiksi poliisilaitoksessa, tullissa, postissa, sairaaloissa, terveyskeskuksissa, kuljetusalalla, vartiointityössä, meijereissä, hotelleissa ja ravintoloissa.

Säännöllinen työaika voidaan jaksotyössä järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia.

Jotta työ on mahdollista järjestää tarkoituksenmukaisesti tai vältetään työntekijälle epätarkoituksenmukaisia työvuoroja, säännöllinen työaika on voidaan järjestää myös niin, että työaika on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon ajanjaksona tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon ajanjaksona enintään 240 tuntia. Säännöllinen työaika ei saa kumpanakaan kolmen viikon ajanjaksona ylittää 128 tuntia eikä yhdenkään kahden viikon ajanjakson aikana 88 tuntia.

Työnantajalla ei ole velvollisuutta käyttää jaksotyöaikaa, vaan työaika voidaan järjestää aina yleistyöajan mukaisesti.

Jaksotyö voi olla epäsäännöllistä, jolloin palautuminen saattaa jäädä vähäiseksi, mikäli vuorojen välit ovat lyhyet. Jaksotyö mahdollistaa ajoittain myös pitkien työvuorojen tekemisen.

Joustotyöaika

Joustotyöajan tarkoitus on vastata tarpeisiin työssä, jossa on mahdollista tehdä kiinteästä työpaikasta ja työajasta riippumatonta työtä. Työnantaja määrittelee tehtävät ja tavoitteet, mutta työntekijän päätettävissä on työn suorittamisen paikka ja ajankohta. Joustotyöstä ei voida sopia työssä, jossa työnantaja säännönmukaisesti määrää työnteon ajan ja paikan.

Joustotyöaika ei lisää työntekijän säännöllistä työaikaa, vaan mahdollistaa vapaamman työajan sijoittelun. Vähintään puolet työstä on oltava sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itse päättää. Työntekijä seuraa itse työaikaansa ja toimittaa työnantajalle tehdyt työtunnit työaikakirjanpitoon.

Joustotyöajasta tehdään aina kirjallinen sopimus. Sopimuksen irtisanomisesta on säädetty laissa erikseen.

Kirjallisessa sopimuksessa on sovittava ainakin

•    päivistä, joihin työntekijä saa sijoittaa työaikaa
•    viikkolevon sijoittamisesta
•    mahdollisesta kiinteästä työajasta ja sen sijoittumisesta
•    sovellettavasta työajasta joustotyöajan päättymisen jälkeen.

Työaikapankki

Työaikapankki on työpaikalla tehtyyn sopimukseen perustuva työn ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmä, jolla talletetaan tehtyä työaikaa tai ansaittuja vapaita tai vapaaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia. Työaikapankista käytetään vastikkeeksi palkallista vapaa-aikaa sopimuksen mukaan. 

Työnantaja ja henkilöstönedustaja (luottamusmies, -valtuutettu, tai muu henkilöstön edustaja, henkilöstö tai henkilöstöryhmä) saavat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta.

Työaikapankin perustaminen työpaikalla
  • pohjautuu joko työaikalakiin tai työ- tai virkaehtosopimukseen
  • sopijaosapuolina työnantaja (edustajana useimmiten henkilöstöpäällikkö) sekä työntekijäryhmien luottamusmiehet tai vastaavat
  • sovitaan kirjallisesti.

Etätyö

Työaikalain mukainen työaika ei ole paikkasidonnainen, myös etätyönä tehtävä työ on työaikaa. Etätyö on kotona tai muussa etätyöpisteessä tehtävää työtä, jonka sisällöstä ja toteuttamisesta on sovittu työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. 
Lisää etätyöstä Mobillin ja etätyön teemasivulla

Vuorotyö

Vuorotyö on työaikamuoto, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennakolta sovituin ajanjaksoin. Yleisimmät vuorotyömuodot ovat kaksi- ja kolmivuorotyö, joista kolmivuorotyöhön liittyy yleensä yötyötä. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika.

Lisätietoa Vuorotyö, yötyö ja terveys

Yötyö

Työaikalaissa yötyöllä tarkoitetaan kello 23:n ja 6:n välisenä aikana tehtävää työtä.  Vuoro- ja jaksotyössä yövuorolla tarkoitetaan työvuoroa, josta vähintään kolme tuntia sijoittuu edellä mainittuun aikaan.

Yötyö on sallittua tietyissä töissä tai tilanteissa. Määräykset työajan sijoittamisesta työehtosopimuksissa voivat rajoittaa tai laajentaa tilanteita, joissa yötyötä voidaan teettää. Nuorilta (alle 18-vuotiailta) työntekijöiltä yötyö on pääosin kielletty.

Työaikalaissa säädetään tilanteista, joissa säännöllistä yötyötä saa teettää. Tilapäistä yötyötä saa teettää vapaasti tilanteissa, joissa työnantajan toiminta sijoittuu päiväsaikaan, mutta työnantajalle syntyy satunnainen tarve teettää työtä yöllä.

Peräkkäisten yötyövuorojen sallittu määrä työvuoroluettelossa rajataan viiteen. Työntekijän erillisellä suostumuksella voidaan poikkeustilanteissa kuitenkin teettää vielä kaksi yövuoroa lisää. Yötyö on lisäksi sallittu aluehallintoviraston luvalla ja sen määräämillä ehdoilla työssä, jonka tekninen laatu tai muut erityiset syyt sitä vaativat.
Lue lisää työaikajärjestelyjen vaikutuksesta kuormittumiseen ja
vuorotyön ja yötyön vaikutuksista terveyteen

Työaikojen suunnittelu ja seuranta ovat tärkeä osa kuormittumisen hallintaa. Jaksamisen kannalta tärkeitä ovat päivittäiset palauttavat jaksot. Työpäivän aikana on hyvä huolehtia riittävästä palautumisesta suhteessa työn kuormitustekijöihin. Vuorokausi- ja viikkolepo, vuosilomat sekä muut vapaapäivät ovat myös tärkeitä palautumisen kannalta.

Työaikaratkaisujen kehittäminen on kokonaisvaltaista. Siitä hyötyvät sekä työnantaja että työntekijä. Työaikaratkaisujen tulee olla tasapuolisia sekä terveyttä ja työkykyä tukevia. Onnistuneiden, työntekijöiden  tarpeet huomioon ottavien ratkaisujen avulla työ on terveellistä ja turvallista ja tekijöilleen motivoivaa.

Työaikojen suunnittelussa huomioon otettavia asioita:
  • työnantajan työvoiman tarve, tuotanto ja taloudelliset seikat
  • lainsäädäntö, työehtosopimus ja työsopimus
  • paikalliset työaikajärjestelyt
  • terveys, turvallisuus, työhyvinvointi ja työteho
  • työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen tarpeet.

Vinkkejä hyvään työ­ai­ka­suun­nit­te­luun 

Työpaikat, työnantajat, toimialat, työtehtävät ja työntekijät ovat erilaisia. Siksi ei ole mahdollista luoda yhtä mallia hyvään työvuorosuunnitteluun. Hyvä työaikasuunnittelu edellyttää erilaisten tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista ja joustavuutta puolin ja toisin.

Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat
  • työntekijät voivat vaikuttaa työaikoihin
  • työaikojen ennakoitavuus on tärkeää
  • vapaajaksot ovat yhtenäisiä.

Työaika-autonomia

Työaika-autonomialla tarkoitetaan yhteisöllistä työvuorojen suunnittelukäytäntöjä. Työntekijällä on on vapaus ja vastuu suunnitella omat työvuoronsa työpaikalla sovittujen raamien puitteissa. Työehtosopimus, työaikalaki, paikalliset sopimukset sekä yksikön toiminta ovat reunaehtoja työvuorosuunnittelulle. Yhteisten sääntöjen avulla varmistetaan toimintojen sujuminen sekä työvuorosuunnittelun tasapuolisuus.  Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työvuorojen pituuteen, aamu-, ilta- ja yövuorojen määriin sekä vapaiden rytmittämiseen ja sijaintiin.
Autonominen työaikasuunnittelu ei muuta työhön tuloaikoja eikä säännöllisen työajan pituutta.

Työkuormitusta syntyy, kun ihminen käyttää fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia ominaisuuksiaan työssä. Kuormitustekijät voivat liittyä työhön, työyhteisöön, organisaation toimintatapoihin tai työympäristöön.

Työkuormitus on parhaimmillaan myönteistä ja voimavaroja lisäävää. Haitallinen työkuormitus aiheuttaa kuormittuneisuutta ja vaikutukset ilmenevät kehon ja tunne-elämän reaktioina sekä havaitsemisen ja toiminnan muutoksina.

Palautuminen on fysiologinen prosessi, jonka myötä yksilön fyysinen ja psyykkinen tila palautuu kuormitusta edeltäneeseen tasapainotilaan. Palautuminen työn rasituksista on sekä kehollista että mielensisäistä toimintaa. Palautumista ja elpymistä tapahtuu jo työpäivän aikana työtehtävien vaihtelun myötä sekä lounas-, kahvi- ja muilla työn tauoilla. Myös vapaa- ajalla on merkitystä palautumisessa.

Erityisesti vuoro- ja yötyö ja epäsäännölliset työajat ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti kuormittavia. Haittojen vähentäminen ja työvuorosuunnittelun kehittäminen ovat tärkeässä roolissa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoaloilla, majoitus- ja ravitsemisalalla, kaupan alalla, teollisuudessa sekä liikenne- ja kuljetusalalla.

Parhaimmillaan työaikajärjestelyt tukevat sekä organisaation että yksilön tarpeita. Terveyden ja turvallisuuden kannalta oleellista työaikojen suunnittelussa on mahdollistaa riittävä palautuminen työkuormituksesta.

Asiantuntijatyössä työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy helposti. Työtä saatetaan jatkaa työpäivän jälkeen kotona hyödyntäen älypuhelinta ja muuta tietotekniikkaa, jotta saadaan hoidettua mahdolliset keskeneräiset tehtävät loppuun. Työpaikan toimintakulttuurilla, itsensä johtamisella ja rajan vetämisellä työn ja vapaa-ajan välille on suuri merkitys asiantuntijatyössä.

Työajan hallinnalla edistetään työntekijän fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä

Fyysinen toimintakyky  tarkoittaa ihmisen fyysisiä edellytyksiä selviytyä niistä tehtävistä, jotka hänen arjessaan ovat tärkeitä.

Fyysinen toimintakyky käsittää muun muassa seuraavat tekijät
  • fyysinen kunto, fyysinen suorituskyky ja terveyskunto
  • kyky liikkua ja liikuttaa itseään.
Tärkeitä elimistön fysiologisia ominaisuuksia ovat
  • lihasvoima- ja kestävyys
  • kestävyyskunto
  • nivelten liikkuvuus
  • kehon asennon ja liikkeiden hallinta
  • sekä näitä koordinoiva keskushermoston toiminta.

Myös aistitoiminnot, näkö ja kuulo, usein luetaan kuuluvaksi fyysisen toimintakyvyn alueelle.

Psyykkisesti toimintakykyinen
ihminen tuntee voivansa hyvin, arvostaa itseään ja luottaa kykyynsä selviytyä arjen tilanteista. Hän pystyy tekemään harkittuja päätöksiä ja suhtautuu realistisen luottavaisesti tulevaisuuteen ja ympäröivään maailmaan.

Sosiaalinen toimintakyky ilmenee vuorovaikutustilanteissa, rooleista suoriutumisena, sosiaalisena aktiivisuutena ja osallistumisena sekä yhteisyyden ja osallisuuden kokemuksina.

Kognitiivinen toimintakyky
liittyy aivojen toimintaan. Se on tiedonkäsittelyn eri osa-alueiden yhteistoimintaa, joka mahdollistaa ihmisen suoriutumisen arjessa ja sen vaatimuksissa. Toiminnot ovat tiedon vastaanottoon, käsittelyyn, säilyttämiseen ja käyttöön liittyviä psyykkisiä toimintoja.

Kognitiivinen toimintakyky käsittää muun muassa seuraavat tekijät
  • muisti, oppiminen
  • keskittyminen, tarkkaavuus
  • hahmottaminen, orientaatio
  • tiedon käsittely, ongelmien ratkaisu
  • toiminnanohjaus
  • kielellinen toiminta.

Lisätietoa Kognitiivinen ergonomia Työterveyslaitoksen verkkosivuilla(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kuormittumisen hallinta

Esimiehen velvollisuus on seurata työntekijöiden kuormittumista myös työajan osalta ja ryhtyä toimenpiteisiin ongelmien ratkaisemiseksi ja työkyvyn tukemiseksi. Yhteisissä palavereissa ja kehityskeskusteluissa olisi hyvä tunnistaa kuormitustilanteita ja etsiä niihin ratkaisuja. On tärkeää, että myös työntekijä seuraa työaikansa riittävyyttä, työn sujuvuutta ja hyvinvointiaan ja ottaa ajoissa puheeksi ongelmat ja poikkeamat esimiehensä kanssa.

Palautumista ja elpymistä tapahtuu myös työpäivän aikana erilaisten työvaiheiden vaihdellessa sekä lounas- ja kahvitauoilla.

Työpaikalla kannattaa luoda ja edistää kulttuuria, jossa ei ihannoida ylipitkiä työpäiviä ja joka mahdollistaa työn ja vapaa-ajan tasapainon. Jokaisella on myös oikeus lepoaikaan ja irrottautumiseen työstä ja olla seuraamatta työhön liittyvää sähköistä viestittelyä. Työpaikalla on hyvä sopia käytänteistä ja pelisäännöistä.

Työaikoihin liittyvän kuormituksen arviointi

Lakisääteisistä menetelmistä vaarojen selvittäminen ja arviointi sekä työterveyshuollon työpaikkaselvitys ovat keskeisiä välineitä työn kuormitustekijöiden arvioinnissa. Tavoitteena on tunnistaa työaikaan liittyvät kuormitustekijät, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Suuret ylityö- ja sairauspoissaolomäärät voivat viitata työaikakuormitukseen.

On tärkeää, että työntekijät osallistuvat kuormitustekijöiden tunnistamiseen, koska he ovat oman työnsä asiantuntijoita. Kuormitustekijöiden tunnistamisen ja arvioinnin jälkeen tuloksia käsitellään ja kehitystoimenpiteitä mietitään yhdessä.

Haitallisen kuormituksen arvioinnissa tarvitaan usein työterveyshuollon asiantuntemusta, koska arviointi edellyttää riittäviä tietoja työn kuormitustekijöiden vaikutuksista terveyteen. Se, miten työntekijät kuormittuvat, voi vaihdella suuresti yksilötasolla. Työntekijällä on työterveyshuoltolain mukaan myös oikeus perustellusta syystä pyytää työterveyshuollosta arvio kuormittumisestaan.

Työaikojen kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä
  • kokonaistyöaika
  • työpäivien pituus
  • mahdollisuudet säädellä itse työpäivän pituutta
  • ylityöt
  • peräkkäisten työvuorojen toistuvuus
  • työvuorojen kiertosuunta
  • työn suorittamisajankohta
  • työaikojen ennakoitavuus
  • työhön sidonnaisuus
  • mahdollisuudet riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja työpäivien välillä
  • tauottamismahdollisuudet työn lomassa
  • toistuvat pyynnöt joustamiseen
  • työn määrä.

Esimiehen kanssa yhdessä tehtävä työn suunnittelu on yhteydessä hyvään ajanhallintaan. Jos työntekijöillä on jatkuva kiire tai muita ajallisia haasteita työssä, tulisi työpaikalla yhdessä miettiä, mistä ne aiheutuvat.

Työn ja vapaan rajan hämärtyminen heikentää palautumista ja unta. Tutkimusten mukaan vapaat vaikutusmahdollisuudet omiin työaikoihin yhdistettynä puutteellisiin itsensä johtamisen taitoihin lisäävät työuupumusriskiä. Yli 40 tunnin työviikot lisäävät unettomuutta.

Kuormittumisen seurannan kannalta on oleellista, että otetaan huomioon etätyöhön, matkatyöhön sekä työntekijän tavoitettavuuteen liittyvä kokonaistyöaika.

Työaikoihin liittyvät kuormitustekijät asiantuntijatyössä

Työajan pituus
  • päivittäisen työajan pituus
  • viikoittaisen työajan pituus
  • vuosityöajan pituus.
Vuorokauden aika, työskentely
  • päivällä
  • illalla
  • myöhään illalla
  • yöllä.
Työn intensiteetti
  • työjaksojen toistuminen vuorokauden aikana
  • työjaksojen välit
  • siirtyminen tehtävien välillä.
Työaikojen sosiaaliset ulottuvuudet
  •  vaikutusmahdollisuudet työaikoihin
  • työaikojen ennustettavuus, toteutuminen
  • työaikojen vaihtelevuus: pituus, alkaminen, loppuminen
  • vapaa-aika: vuosittainen, viikonloput, työstä irrottautuminen.
Aikajärjestys asiantuntijatyössä, Työterveyslaitos 2016

Tutkimushankkeen loppuraportti.
Aikajärjestys asiantuntijatyössä (pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kun ihminen tekee työtä vuorokausirytmin kannalta epäedulliseen aikaan, kuten yöllä tai aikaisin aamulla, aivojen ja kehon toiminnoissa ilmenee sekä ohimeneviä että pysyvämpiä muutoksia terveyden eri osa-alueilla. Jatkuva tämän kaltainen vuorotyö on jossain määrin terveysriski. Yksilölliset erot ovat suuria, ja joillekin vuorotyö soveltuu hyvin ilman merkittäviä terveyshaittoja.

Vuorotyöhön liittyvät muutokset unessa ja uni-valverytmissä voivat kuitenkin vaikuttaa haitallisesti ihmisen fysiologiaan ja sosiaaliseen elämään.

Työperäiset uniongelmat ovat vuorotyössä muita yleisempiä. Arviolta 10 prosenttia vuorotyötä tekevistä kärsii vuorotyön aiheuttamasta unihäiriöstä, joka ilmenee pitkäaikaisina epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvänä univaikeutena ja väsymyksenä.

Vuorotyössä esiintyvä väsymys johtuu unen häiriintymisestä, kun työtä tehdään vuorokausirytmin kannalta epäedulliseen aikaan, kuten yöllä ja aikaisin aamulla sekä pitkästä valveillaolosta. Yövuorojen yhteydessä erityisesti ensimmäiseen yövuoron alkaessa valveillaoloaika venyy pitkäksi, mikäli ennen yövuoroa ei ota nokosia.
Epäsäännöllisiä työaikoja tekevillä on todettu enemmän stressiä, hermostuneisuutta ja kroonista väsymystä kuin päivätyöntekijöillä. Myös ruoansulatuselimistön oireet, kuten närästys, vatsakivut ja ilmavaivat ovat yleisiä vuorotyössä. Eniten oireita on yötyötä tekevillä.

Jaksamisen ja terveyden kannalta olennaisia ovat riittävä uni, säännölliset ja terveelliset ateriat, liikunta ja muut terveelliset elämäntavat. Säännöllisillä terveystarkastuksilla ennaltaehkäistään terveyshaittoja.

Vuorotyö mahdollistaa työntekijälle etuja muun muassa lisääntyneen vapaa-ajan ja rahallisten lisäkorvausten muodossa. Vuorotyöhön liittyvät epäedulliseen ajankohtaan osuvat vapaat voivat kuitenkin vaikuttaa haitallisesti sosiaaliseen elämään. Epäsäännöllinen työ kuormittaa elimistöä tavallista enemmän. Vaikutusmahdollisuus omiin työaikoihin on tärkeä hyvinvointia tukeva asia.

Palautumista edistäviä vuorotyön piirteitä
  • peräkkäisiä yövuoroja mahdollisimman vähän
  • työvuorojen välit riittävän pitkiä
  • ei liian pitkiä työvuoroja
  • mahdollisimman säännöllinen vuorolista
  • mahdollisimman yhtenäiset vapaajaksot
  • varhaisten vuorojen alkamisaikojen välttäminen.

Yötyö

Yötyö kuormittaa työntekijää fyysisesti ja psyykkisesti enemmän kuin päivätyö. Myös työtehtävien sisältö ja johtaminen vaikuttavat kuormittuneisuuteen. Yötyöhön liittyy yleensä pitkäkestoista valvomista, jonka vuoksi vuorokausirytmi voi häiriintyä. Pitkät yövuorot saattavat lisätä väsymystä ja heikentää työturvallisuutta.
Yksilölliset erot yötyöhön sopeutumisessa voivat olla suuria. Kuormittumiseen vaikuttavat yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi muun muassa perhetilanne ja työmatkaan käytettävä aika.
Yötyöhön liittyvät haitat on huomioitava työnantajan vaarojen selvityksessä ja arvioinnissa. Selvitettäviä asioita ovat muun muassa peräkkäisten yövuorojen määrä ja pituus sekä yövuorojen jälkeinen vapaajakso. Jos yötyötä ei voida kokonaan poistaa, tulee työnantajan arvioida yötyön vaikutus työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen.

Henkilöstömääriltään suuremmilla työpaikoilla on usein paremmat edellytykset työtehtävien vaihtoihin. Kun arvioidaan tarvetta vaihtaa työtehtäviä, on tarpeen käyttää apuna työterveyshuollon asiantuntemusta. Työterveyshuollon asiantuntemusta on tarpeen hyödyntää yötyön vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa. Yötyön terveyshaittojen selvittäminen kuuluu osaksi työterveyshuollon tekemää työpaikkaselvitystä. Arvioinnin perusteella työnantajan tulee vähentää yötyön aiheuttamia terveyshaittoja.

Työnantaja voi esimerkiksi:
  • vähentää yötyön määrää
  • rajoittaa yövuoron pituutta
  • vähentää peräkkäisiä yövuoroja
  • huolehtia, että työntekijän on mahdollista palautua yötyöstä.
  • kannustaa työntekijöitä huolehtimaan terveydestään ja hyvinvoinnistaan.

Joissakin tilanteissa voi olla tarpeen järjestää työntekijälle mahdollisuus työtehtävien vaihtamiseen tai siirtää hänet päivätyöhön, jos sillä torjutaan yötyöstä työntekijän terveydelle aiheutuva vaara. Tarve työtehtävien vaihtamiseen voi olla tilapäinen, esimerkiksi lääkehoidosta tai raskaudesta johtuva, tai pysyvä.

Terveystarkastukset ja ruokailu

Yötyö voi aiheuttaa erityistä sairastumisen vaaraa. Yötyötä tekeville on tehtävä lakisääteiset terveystarkastukset työnantajan kustannuksella työtä aloitettaessa ja tämän jälkeen määräajoin.

Työnantajan on järjestettävä yötyötä tekevälle työntekijälle mahdollisuus ruokailuun, jos työajan pituus vaatii sitä ja ruokailun järjestäminen on olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Työaikalain mukaan työntekijälle on annettava tunnin pituinen tauko, jos vuorokautinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia. Tauko voidaan sopia lyhyemmäksikin, mutta sen on oltava vähintään puoli tuntia. Työehtosopimuksissa tauoista on voitu sopia toisin.
Tarve ruokailumahdollisuuden järjestämiseen voi olla muun muassa vuorotyössä, jossa tehdään yöllä normaalipituinen työvuoro. Kaikissa töissä ei ruokailumahdollisuuden järjestäminen ole tarpeen tai mahdollista, kuten esimerkiksi tilapäisissä ja yöaikana lyhyen aikaa tehtävissä töissä sekä liikkuvissa töissä.

Hyvä ja riittävä uni mahdollistaa aivojen palautumisen rasituksesta. Univajeella on haitallisia vaikutuksia tarkkaavaisuuteen, muistiin, oppimiseen, mielialaan, asioiden hallintaan ja luovuuteen. Mitä useampaan tehtävään ihminen joutuu jakamaan tarkkaavaisuuttaan, sitä herkempi hän on näille univajeen vaikutuksille. Univajeesta kärsivä alkaa tyypillisesti ajatella hyvin urautuneesti.
Haitallisen työkuormituksen seurauksena yöuni voi lyhentyä tai pidentyä normaalista. Uni-valverytmin häiriöt ilmenevät joko unettomuutena tai liikaunisuutena. Ne johtuvat ristiriidasta henkilön sisäisen kellon synnyttämän vuorokausirytmin ja hänen ympäristönsä noudattaman ulkoisen aikataulun välillä.

Uni on herkkä terveysmittari

Psyykkiset ja fyysiset rasittavat tekijät häiritsevät herkästi unta. Tämän seurauksena yöuni voi lyhentyä tai pidentyä normaalista. Sekä lyhentynyt että pidentynyt yöuni on epäterveellistä ja lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aikuistyypin eli tyypin 2 diabeteksen riskiä.

Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys voimistuu, keskittymiskyky huononee, tarkkaavuus heikkenee, huomiokyky kaventuu, muistaminen vaikeutuu ja reaktionopeudet hidastuvat. Nämä altistavat virheille ja niiden seurauksena myös tapaturmille.

Unella keskeinen merkitys työkuormituksesta palautumisessa

Keho, mieli ja aivot tarvitsevat unta, joka poistaa väsymyksen, palauttaa vireyden ja havaintokyvyn sekä ylläpitää hyvää mielialaa. Uni on oppimisen ja muistamisen keskeinen edellytys. Unessa aivot lajittelevat tietoa edeltävien päivien tapahtumista ja omaksutut asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Näin virikkeet ja tieto voi jäsentyä mielekkäiksi, ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi.

Unen aikana aivo-selkäydinneste huuhtoo aivoissa soluja. Unen aikana syvimmissä univaiheissa soluvauriot korjautuvat ja hermosolujen väliset kytkennät vahvistuvat etenkin muistin kannalta tärkeillä aivoalueilla. Näillä aivoalueilla syntyy mahdollisesti myös uusia hermosoluja vielä aikuisiälläkin. Toisaalta tarpeettomia synapsiyhteyksiä karsiutuu paitsi tilan säästämiseksi mahdollisesti myös energiakulutuksen minimoimiseksi.

Unen aikana mieli käsittelee myös tunteita, jotka usein päivän askareissa jäävät vaille huomiota. Alitajunta saa unessa tilaa työskennellä.  Nukkuminen on näin myös mielikuvituksen ja luovuuden edellytys ja auttaa ihmistä sopeutumaan muuttuvissa tilanteissa.

Unen tehtävät pähkinänkuoressa
  • Palauttaa elimistön voimatasapainon ja lataa akut.
  • Ehkäisee stressiä, ylläpitää vastustuskykyä ja torjuu sairauksia.
  • Ylläpitää aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasapainoa.
  • Palauttaa henkisen voiman ja vireyden.
  • Auttaa käsittelemään tunteita.
  • Ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.

Lisätietoa unesta ja unen tar­veys­vai­ku­tuk­sis­ta

Uni ja palautuminen, Työterveyslaitoksen verkkosivut(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Unen merkitys, Työterveyslaitoksen verkkosivut(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Suomen Mielenterveysseuran verkkosivut(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Uni, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivut(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Työaikaan ja työhön liittyvät järjestelyt ovat parhaita keinoja työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen. Ennakkoon sovitut toimintatavat varmistavat tasapuolisuuden, vaikka ratkaisut ovatkin yksilöllisiä ja kunkin työntekijän tilanteeseen sopivia.

Hyviä käytäntöjä
  • erilaisten tarpeiden, toiveiden ja elämäntilanteiden huomioottaminen työpaikalla
  • yhteisten toimintaohjeiden laatiminen ja niiden perehdyttäminen
  • henkilöstön oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu
  • tilannekohtainen joustavuus
  • välineellinen tuki: mahdollisuus hyödyntää joustoja ja vapaita
  • emotionaalinen tuki: kannustus joustojen ja vapaiden hyödyntämiseen
  • tiedottaminen työsopimusehdoista, jousto- ja vapaamahdollisuuksista
  • positiivisten roolimallien ja käytäntöjen esiin nosto ja levittäminen
  • organisaatioiden moninaisuuden lisääminen: sukupuoli- ja ikärakenteeltaan moniulotteinen organisaatio.
Esimerkkejä työelämän joustoista
  • liukuva työaika
  • työaikapankki
  • opintovapaat
  • osa-aikaisuus
  • säästövapaat
  • vuorotteluvapaat
  • osa-aikaeläke
  • etätyöjärjestelyt
  • tiivistetty työaika.

Työturvallisuuskeskus järjesti 29.9.2020 webinaarin, jossa käsiteltiin vuoden 2020 alusta voimaan tulleen työaikalain keskeisiä muutoksia, työajan vaikutuksia kuormittumiseen, terveyteen, turvallisuuteen, hyvinvointiin sekä palautumista erilaisissa työaikamuodoissa.

Katso tallenne alla.