Suorituksen johtaminen työturvallisuustekona
Työturvallisuuslain ytimessä on ajatus siitä, että työn tulee olla järjestetty niin, ettei se vaaranna työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta tai työkykyä. Tämä haastaa katsomaan myös suorituksen johtamista laajemmasta näkökulmasta. Hyvä suoritus ei tarkoita vain sitä, että tavoitteet saavutetaan, jos samanaikaisesti työn tekemisen tapa vaarantaisi terveyden, turvallisuuden tai työkyvyn.
Yksi suorituksen johtamisen tärkeimmistä työturvallisuuteen liittyvistä vaikutuksista syntyy selkeydestä. Kun työntekijä tietää, mitä häneltä odotetaan, mitä priorisoidaan ja mitä jätetään tekemättä, työstä poistuu turhaa epävarmuutta. Epäselvät tavoitteet, ristiriitaiset odotukset ja jatkuva kiire eivät ole vain johtamisen haasteita, vaan ne voivat olla myös psykososiaalisia kuormitustekijöitä.
Käytännössä psykososiaalinen kuormitus syntyy usein siitä, miten työ on järjestetty, millaisia vaatimuksia työn sisältö asettaa ja miten hyvin työyhteisön vuorovaikutus ja tuki arjessa toimivat. Tästä näkökulmasta hyvää esihenkilötyötä on ennakoida ja ennaltaehkäistä riskejä. Kun esihenkilö kysyy viikoittain “Mikä on tärkeintä juuri nyt?” tai “Mitä jätetään pois?” ja “Mikä estää etenemistä?”, hän ei ainoastaan johda suoritusta, vaan auttaa työn hallinnassa ja ehkäisee tilanteita, joissa ihmiset yrittävät selviytyä liian suuresta työmäärästä yksin.
Hyvät tavoitteet ohjaavat työtä
Asiantuntijatyössä työturvallisuusriskit eivät useinkaan näy liukkaina lattioina, vaarallisina koneina tai fyysisinä tapaturmavaaroina. Riskit syntyvät työn intensiivisyydestä, jatkuvasta kiireestä ja tavoitettavuudesta, päällekkäisistä projekteista, puutteellisesta palautumisesta tai siitä, että työntekijä kokee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Siksi tavoitteiden asettaminen on myös työn mitoittamista.
Turvallinen työ ei synny ongelmiin reagoimalla. Se rakentuu jo työn suunnittelussa, vahvistuu arjen tekemisessä ja pysyy yllä jatkuvan seurannan avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijälle asetettavia tavoitteita ei voida koskaan erottaa työn todellisuudesta. Näitä todellisuuden reunaehtoja voivat olla esimerkiksi resurssit, aikataulut, osaaminen ja työmäärä.
Esihenkilön arjen kysymykset voivat olla yksinkertaisia, mutta samalla vaikuttavia kuten esimerkiksi ”Onko tavoite realistinen suhteessa käytettävissä olevaan aikaan?” tai ”Mitä muuta työlistalla on samaan aikaan?” tai ”Tarvitaanko lisää osaamista tai tukea?”. Kun näitä kysymyksiä käydään avoimesti läpi, suorituksen johtaminen muuttuu pelkästä vaatimusten asettamisesta onnistumisen edellytysten varmistamiseksi.
Seuranta tukee sujuvaa työarkea
Suorituksen johtamiseen kuuluu seuranta. Työturvallisuuden näkökulmasta seuranta ei tarkoita mikromanageerausta, kontrollointia tai raportoinnin määrän kasvattamista. Parhaimmillaan se on varhaista välittämistä, jotta esihenkilöllä on mahdollisuus huomata ajoissa, kun työ ei etene, työntekijä kuormittuu, yhteistyö ei toimi tai tavoitteet on asetettu epärealistisiksi.
Työturvallisuus ei ole kertaluonteinen tarkistuslista, vaan työnantajan on seurattava jatkuvasti, miten työympäristö, työyhteisö ja arjen työtavat vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen ja terveyteen. Käytännössä työnantajan vastuuta kantavat arjessa esihenkilöt heille määriteltyjen valtuuksien mukaisesti. Esihenkilön tärkeimpiä tehtäviä on kytkeä suorituksen johtaminen arkeen. Tämä yhdistää esimerkiksi one-to-one-keskustelut, tiimipalaverit ja arjen kohtaamiset suoraan työturvallisuuden edistämiseen.
Jatkuva vuoropuhelu esihenkilön ja tiimiläisten kesken varmistaa, että arjessa on riittävästi niitä paikkoja, joissa on mahdollista havaita varhaisia signaaleja kuten pitkäksi venyviä työpäiviä, jatkuvaa kiirepuhetta, vetäytymistä, virheiden lisääntymistä, ärtyneisyyttä, unohtelua tai että asiat eivät etene sovitulla tavalla. Ne eivät tarkoita automaattisesti työntekijän alisuoriutumista, vaan ne voivat olla merkkejä siitä, että työssä onnistumisen edellytykset, kuormitus tai työn hallinnan tunne ovat heikentyneet. Hyvä esihenkilö kysyykin ”Mikä estää työn etenemistä?” eikä pelkästään ”Miksi tämä ei ole vielä valmis?”.
Palautteella rakennetaan psykologista turvallisuutta
Työturvallisuuden edistäminen edellyttää kulttuuria, jossa asioita voidaan ottaa puheeksi ajoissa. Tämä koskee turvallisuushavaintoja, virheitä, läheltä piti tilanteita, kuormitusta ja työn sujumattomuutta. Jos virheistä vaietaan tai palaute koetaan syyllistäväksi, ongelmat jäävät helposti piiloon.
Psykologinen turvallisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että työpaikalla on lupa kysyä, erehtyä ja nostaa esille huolia ja epäkohtia ilman pelkoa tulla nolatuksi tai rangaistuksi. Se ei tarkoita vaatimustason laskemista vaan sitä, että asioista voidaan puhua ajoissa ja rakentavasti.
Suorituksen johtamisessa palautteella on keskeinen rooli. Vahvistava palaute tekee näkyväksi sen, millainen toiminta tukee yhteistä onnistumista, työn sujuvuutta ja turvallisuutta. Korjaava palaute puolestaan auttaa puuttumaan ongelmiin ennen kuin ne pääsevät kasvamaan suuremmiksi.
Turvallisuuden näkökulmasta palautteen tulisi kohdistua havaintoihin, vaikutuksiin ja toimintatapoihin eikä ihmisen persoonaan. Tällöin palaute ei ole vain suorituksen ohjaamista, vaan osa luottamusta ja turvallisuuskulttuuria rakentavaa johtamista.
Kun työ ei suju
Kun työ ei suju odotetulla tavalla, ensimmäinen ajatus on yleensä etsiä syitä yksilöistä. Onko kyse motivaation puutteesta, asenteesta tai osaamisesta? Todellisuudessa tilanne on harvoin näin yksinkertainen ja esihenkilön kannattaakin välttää tekemästä liian nopeita johtopäätöksiä. Nämä tilanteet ovat yksi suorituksen johtamisen haastavimmista tilanteista monelle esihenkilölle, koska suoriutumisen haasteiden taustalla voi olla monia tekijöitä, jotka eivät näy päällepäin. Työ voi kuormittaa liikaa, tavoitteet voivat olla epäselviä tai odotukset keskenään ristiriidassa. Jos perehdytys on jäänyt vajaaksi tai tarvittava osaaminen ei ole ehtinyt kehittyä, työn tekeminen muuttuu helposti epävarmaksi. Myös arjen priorisointi voi vaikeutua, jos suunta ei ole kirkas tai työyhteisön käytännöt eivät tue sujuvaa tekemistä.
Jos työ kuormittaa työntekijää tavalla, joka voi vaarantaa hänen terveytensä, työnantajan on ryhdyttävä selvittämään tilannetta ja vähentämään kuormitusta käytettävissä olevin keinoin. Käytännössä tämä tarkoittaa keskustelua työntekijän kanssa, juurisyiden tunnistamista ja konkreettisista tukitoimista sopimista. Tällainen keskustelu ei vie huomiota pois suorituksesta. Päinvastoin se auttaa ymmärtämään, mitä työssä onnistuminen edellyttää. Samalla se viestii työntekijälle, että sekä tavoitteet että työkyky otetaan vakavasti.
Turvallinen työarki mahdollistaa kunnianhimoiset tavoitteet
Työturvallisuuden näkökulmasta suorituksen johtamisen tarkoitus ei ole saada ihmisistä mahdollisimman paljon irti. Sen tarkoitus on varmistaa, että työ on tavoitteellista, selkeää, oikein mitoitettua, turvallista ja kestävää. Kestävä suoritus syntyy silloin, kun ihmisillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ilman jatkuvaa ylikuormitusta, epäselvyyttä tai hallitsematonta kaaosta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö työssä voisi olla kunnianhimoisia tavoitteita tai ajoittain kiireisiäkin vaiheita. Se tarkoittaa sitä, että kuormitusta johdetaan, prioriteetteja selkeytetään ja työssä onnistumisen edellytyksistä huolehditaan.
Hyvä esihenkilö johtaa samanaikaisesti sekä tulosta että työkykyä. Hän kysyy tavoitteista, mutta myös jaksamisesta. Hän seuraa etenemistä, mutta myös työn sujuvuutta. Hän antaa palautetta, ja rakentaa samalla luottamusta. Hän puuttuu alisuoriutumiseen, mutta selvittää ensin mistä tilanne johtuu.
Lopulta suorituksen johtaminen ja työturvallisuus eivät ole kaksi erillistä johtamisen osa-aluetta. Ne täydentävät toisiaan. Työtä ei voi johtaa hyvin, jos sitä ei johda turvallisesti. Työturvallisuus ei toteudu vaikuttavasti, jos se ei näy arjen tavoitteissa, priorisoinneissa, keskusteluissa ja palautteessa. Siksi jokaisen esihenkilön kannattaakin kysyä itseltään säännöllisesti ”Mahdollistanko omalla johtamisellani sen, että ihmiset voivat onnistua työssään turvallisesti, terveellisesti ja hyvin?”.
Kirjoittaja
