Well done, kunta- ja hyvinvointialueiden esihenkilöt!
Miten se näkyy, kun työntekijä on innostunut työstään? Esimerkiksi siten, että hän tarttuu kynään – tai tässä tapauksessa tietokoneeseen – ja kirjoittaa kiitosblogin hyvinvointialueille ja siellä toimiville esihenkilöille.
Tiedämme, kuinka suurten muutosten keskellä hyvinvointialueet ovat olleet: rakenteet, toimintatavat ja johtaminen ovat olleet muutoksessa, ja kaiken lisäksi taloudelliset paineet ovat olleet läsnä. Kaikesta huolimatta Kevan 20.2.2025 julkaisemasta Julkisen alan työhyvinvointi(siirryt toiseen palveluun) -tutkimuksesta voi päätellä, että sote ja erityisesti hyvinvointialueet ovat selvinneet kaikista muutoksista kiitettävästi. Haasteet eivät ole vielä ohi, työ jatkuu, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa: well done!
Työturvallisuuskeskuksen toimitusjohtaja Timo Koskinen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan(siirryt toiseen palveluun) (18.2.) työstä voimavarana ja kuvasi hyvin sen tuomaa merkityksellisyyttä. Useiden tutkimusten mukaan sote-alalla työ koetaan merkitykselliseksi, joka johtaa vahvaan sitoutumiseen. Sote-alalla on myös paljon voimavaratekijöitä, jotka ylläpitävät merkityksellisyyden tunnetta.
Yksi tärkeä voimavaratekijä, joka Kevan tutkimuksessa nousi esille, oli esihenkilötyö. Työntekijät kertoivat olevansa tyytyväisiä esihenkilöidensä tukeen ja siihen, että muutoksia on käsitelty heidän kanssaan. Tämä on helpottanut uusien haasteiden kohtaamista. Mitä esihenkilöihin tulee, niin he ovat usein puun ja kuoren välissä, sillä heihin kohdistuu vaatimuksia sekä ylemmältä johdolta että työntekijöiltä. Kevan tutkimuksessa hyvinvointialueiden esihenkilöt kokivat työhyvinvointinsa heikentyneen kahden vuoden aikana. Tämä on tärkeä löydös ja vaatii pohdintaa, miten esihenkilöiden työhyvinvointia voidaan paremmin tukea.
Toinen tutkimuksessa esiin noussut voimavaratekijä on työtovereilta saatu tuki ja luottamus, jotka ovat entisestään vahvistuneet. Sosiaalinen tukiverkosto on meille kaikille tärkeä. Monille työyhteisö voi olla ainoa paikka, jossa kokee kuuluvansa johonkin. Jokainen meistä voi omalta osaltaan vahvistaa tätä tunnetta: annetaan työkaverille kokemus siitä, että hän on tärkeä.
Sote-alaa on varjostanut osin negatiivinen julkisuus, jossa korostuvat työn raskaus ja kuormittavuus. Näitä ei voi eikä pidä kieltää – työ on vaativaa, ja siinä on paljon kuormitustekijöitä. Alalla on kuitenkin tehty myös paljon työsuojelullisia toimenpiteitä, joilla on tuettu työntekijöiden jaksamista. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtamiseen panostetaan yhä enemmän, ja tulokset alkavat näkyä.
Lopuksi palaan vielä Timo Koskisen ajatukseen: ”Positiivisempi ja realistisempi keskustelu työelämästä voisi auttaa ratkomaan haastavia tilanteita ja ongelmia paremmin kuin tilanne, jossa kierretään kehää toistellen työelämän kurjuutta ja raakuutta.”