Näkymätön, hajuton ja mauton. Radon.

Radon on luontainen kaasu, jota on kaikkialla maaperässä. Sen vapauttama radioaktiivinen alfasäteily on terveydelle haitallista. Pitkäaikainen altistuminen aiheuttaa syöpävaaraa. Radon on hajuton, näkymätön ja vielä mautonkin. Tämä erottaa radonin monista muista sisäilmaongelmista, jotka ovat aistittavia tai niiden läsnäolo voi aiheuttaa nopeita terveysvaikutuksia kuten kutinaa ja ärsytystä. 

Rakennusten sisäilmaan radonkaasu pääsee tyypillisesti alapohjan aukkojen kautta. Niitä ovat erilaiset läpiviennit ja halkeamat. Jo puolen milli rako alapohjassa riittää siihen, että radonkaasu pääsee virtaamaan sisäilmaan.

Milloin radonpitoisuuksia pitää mitata?

Työturvallisuuslain 10 §:n mukaisesti työnantajalla on velvollisuus tunnistaa työhön liittyvät vaarat ja riskit sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin riskien poistamiseksi tai alentamiseksi. Se tarkoittaa, että kaikki oma toiminta, se työ mitä tehdään ja ne tilat, joissa työtä tehdään, pitää tuntea. Selvilläolovelvollisuus koskee työnantajaa myös vuokrakiinteistöissä. Silloin toimenpiteiden toteuttaminen voi jäädä kiinteistön omistajan tehtäväksi, mutta työnantajan näkökulmasta myös muuttaminen voi olla toimenpide. Työnantaja ei voi ulkoistaa asian selvittämistä yksin kiinteistönomistajalle.

Ainoa keino radonin tunnistamiseksi on mittaaminen. Työpaikoille on asetettu radonpitoisuuden viitearvo (300 Bq/m³), joka osoittaa tason, jolloin on ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Toki aina kannattaa pyrkiä niin pieneen radonpitoisuuteen, kuin mahdollista, mutta tuossa kohdassa laki ja viranomainen alkavat korjaavia toimenpiteitä  edellyttää.

Säteilylainsäädännön näkökulmasta ihan kaikkia työpaikkoja ei edellytetä tekemään mittauksia. Mutta esimerkiksi seuraavissa tilanteissa radonpitoisuus on selvitettävä mittauksilla:

• kun työtilat ovat kokonaan tai osittain maan alla
• vesilaitoksissa, jotka käsittelevät pohjavettä, joka pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa
• jos työpaikka on harjulla tai muulla hyvin ilmaa läpäisemällä maaperällä
• mittausvelvoitealueella sijaitsevat työpaikat.

Jos työpaikalla ei olla varmoja omasta radontilanteesta tai mittausvelvoitteesta, mittaaminen on edullinen tapa päästä alkuun. Työnantajan kannattaa hankkia asiantuntija-apua, jos omat tiedot ja taidot eivät riitä. Säteilyturvallisuutta työpaikoilla valvova Säteilyturvakeskus STUK on koonnut verkkosivuilleen hyvän tietopaketin radonista työpaikoille(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), siihen kannattaa tutustua.

Radonongelma saadaan yleensä ratkaistua

Mitäs sitten, jos radonpitoisuus työpaikalla ylittää viitearvon? Silloin työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin radonpitoisuuden alentamiseksi. Toimenpiteet riippuvat monenlaisista tekijöistä, joten ne kannattaa toteuttaa suunnitellusti ja asiantuntevasti. Korjaustoimenpiteiden jälkeen tehdään aina uusintamittaus, jolla varmistutaan niiden vaikuttavuudesta.

Säteily voi olla monelle pelottava asia, mutta arkitodellisuudessa radonongelmat saadaan yleensä hyvin ratkaistua. Korjaavilla toimenpiteillä radonpitoisuudet saadaan laskettua turvallisena pidetylle tasolle. Siihen voi helpoimmillaan riittää ilmanvaihdon toiminnan varmistaminen.

Radon ei ole sellainen mörkö, joka kannattaa jättää sängyn alle, vaan nimenomaan ottaa siitä selvää ja hoidella pois.

Kirjoittajat

Katja Kojo, ylitarkastaja
Säteilyturvakeskus STUK

Miia Puukka, erityisasiantuntija
Työturvallisuuskeskus