Sosiaali- ja terveysala

Sosiaali- ja terveysala on toimialana laaja ja työhön liittyvät riskit ovat moninaiset. Työn terveysriskit painottuvat fyysiseen ja henkiseen kuormitukseen. Toimialalla korostuu kokonaisvaltainen riskien hallinta, joka käsittää työssä esiintyvien vaarojen, haittojen ja kuormitustekijöiden tunnistamisen sekä tiedonkulun ja yhteistyön rakenteiden varmistamisen.

Esimerkkejä tyypillisitä alan kuormitustekijöistä ovat haastavat asiakastilanteet, väkivallan uhka, epätyypilliset työajat ja aikapaine. Monissa alan töissä esiintyy myös hankalia työasentoja, raskaita potilassiirtoja ja toistuvia yksipuolisia työliikkeitä.

Sosiaalialan ammattilaiset tukevat ihmisten elämää ja hyvinvointia tarjoamalla ohjaus-, neuvonta-, hoiva-, huolenpito- ja kasvatuspalveluita. Työnkuvaan kuuluu myös ihmisten auttaminen erilaisissa kriisitilanteissa ja elämäntilanteiden hallinnassa.

Sosiaalialan tehtäväalueita ovat  lastensuojelu, nuorisotyö, mielenterveys- ja päihdetyö, vanhustyö ja vammaistyö. Sosiaalihuollon tehtävissä vaadittavat kelpoisuudet on määritelty sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa ja asetuksessa.

Haitallisen kuormituksen vähentäminen sivustolla tyosuojelu.fi(siirryt toiseen palveluun)

Työn fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan liikuntaelimistöön sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvaan kuormitusta. Kuormitustekijöitä ovat työasennot, työliikkeet, liikkuminen ja fyysisen voiman käyttö. Kuormitus on yhteydessä tuki- ja liikuntaelinoireisiin. Työn tulisi olla sopivasti kuormittavaa ihmisen terveys ja toimintakyky huomioon ottaen.

Fyysinen ergonomia keskittyy fyysisen toiminnan sopeuttamiseen ihmisen anatomisten ja fysiologisten ominaisuuksien mukaisiksi. Fyysinen ergonomia tukee kehon toimintaa ja työn sujuvuutta fyysisen työskentelyn ja toimintakyvyn näkökulmasta, esimerkiksi voimaa, toistoja ja istumista vaativissa tehtävissä. 

Hoito- ja hoivatyö ovat fyysisesti kuormittavaa työtä. Usein potilaita ja asiakkaita avustetaan käsin siirtämällä, jolloin työasennot saattavat olla epäergonomisia. Etukumarat ja kiertyneitä asennot lisäävät tuli- ja liikuntaelin sairauksien riskiä. Useimmat työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet kehittyvät ajan mittaan eikä niillä ole tavallisesti yhtä yksittäistä syytä.

Työtä ja työympäristöä suunniteltaessa on tärkeää löytää ratkaisuja, mitkä auttavat keventämään ja sujuvoittamaan hoito- ja hoivatyötä. Joskus ratkaisuna on työn muokkaus, jos yksittäisen työntekijän terveydentila sitä vaatii.

Sosiaali- ja terveysalan työssä tarvitaan tyypillisesti huomiokykyä, keskittymistä, monisuorittamista, muistia, päätöksentekoa, ongelmanratkaisua ja oppimista. Tämä kaikki kuormittaa aivoja, jolloin puhutaan kognitiivisesta kuormittumisesta.  

Työyhteisössä on tärkeä yhdessä tunnistaa tekijät, jotka aiheuttavat kuormitusta aivoille esim. keskeytykset työssä, monien asioiden yhtäaikainen tekeminen, puutteellisesti organisoitu työ. Kognitiivinen ergonomia on keino, joka auttaa tekemään aivotyöstä sujuvampaa. Yhdessä sovitaan toimenpiteistä työyhteisössä, joilla vaikutetaan konkreettisesti työn arkeen ja työntekijöiden hyvinvointiin.

Sosiaali- ja terveysalalla merkittävin kuormitus työntekijöille aiheutuu psykososiaalista kuormitustekijöistä. Näillä tarkoitetaan työtehtävän, työn mitoituksen ja suunnittelun, työjärjestelyjen, johtamisen, työyhteisön ja vuorovaikutuksen sekä työympäristön ja organisaation ominaisuuksia tai piirteitä, jotka vaikuttavat ihmiseen. Ne ovat asioita, jotka kuormittavat huolimatta siitä, kuka työtä tekee.

Sopiva kuormitus edistää työntekijöiden terveyttä ja työkykyä. Haitallista psykososiaalista kuormitusta voi kuitenkin ilmetä työpaikalla, jos työ on mitoitettu, sitä hallitaan puutteellisetsi tai olosuhteet ovat epäsuotuisat.

Sosiaali- ja terveysalalla tehdään paljon vuoro- ja yötyötä ja epäsäännölliset työajat ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti kuormittavia. Työvuorosuunnittelu ja sen kehittäminen ovat tärkeitä tekijöitä työajan hallinnassa. Hyvällä suunnittelulla saadaan vaikutettua terveyteen, työturvallisuuteen sekä työn sekä muun elämän yhteensovittamista.

Palautuminen on tärkeä osa työhyvinvointia. Tutkimusten mukaan (Työterveyslaitos) vähintään 55-tuntista työviikkoa tekevillä on 13 prosenttia suurempi riski saada sydäninfarkti tai kuolla sydäntautiin kuin 35–40 tuntia viikossa työskentelevillä.

Eettinen kuormitus on yleistä sosiaali- ja terveysalalla. Eettistä kuormitusta syntyy, kun työntekijä joutuu toimimaan omien arvojensa vastaisesti työssä. Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu? -työhyvinvointikyselyn mukaan joka toinen sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä on joutunut eettisesti haastaviin tilanteisiin viikoittain tai päivittäin. Eettinen työkuormitus heikentää sote-työntekijöiden jaksamista ja työkykyä.

Kuormitustilanteiden, toimintavaihtoehtojen ja niiden seurausten yhteinen pohtiminen voi sekä keventää eettistä kuormitusta että lisätä osaamisen jakamista työyhteisössä.  

Työpaikkaväkivalta tarkoittaa fyysisen väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutumista työssä.  Se voi ilmetä uhkaavana käytöksenä, ahdisteluna ja pelotteluna tai fyysisenä väkivaltana, kuten tönimisenä, kiinnipitämisenä, lyömisenä, potkimisena tai ääritapauksessa aseen käyttönä. Väkivaltaa ja sen uhkaa esiintyy keskimääräistä enemmän sosiaali- ja terveysalalla.

Ilmeisen väkivallan uhkaa lisäävät päihtyneet asiakkaat, yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen ja yksin työskentely, varsinkin ilta- tai yöaikaan.

Työturvallisuuslaki edellyttää, että väkivalta työssä pyritään mahdollisuuksien mukaan estämään ennakolta. Tällöin työpaikalla on oltava väkivallan torjumiseen ja rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt ja –laitteet. työnantajan on laadittava menettelytapaohjeet, joissa ennakolta kiinnitetään huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Tarvittaessa on tarkistettava turvallisuusjärjestelyiden ja –laitteiden toimivuus.