Siirry sisältöön
Etusivu
Työturvallisuuskeskus
Julkaisija:
Työturvallisuuskeskus, palveluryhmä
Sisältö:
Tuula Haavasoja, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL; Anna Hakola, Sivistystyönantajat; Timo Höykinpuro, Finanssiala FA, Palvelualojen työnantajat PALTA; Tanja Lehtoranta, Ammattiliitto PRO; Sanna-Mari Myllynen, S-Ryhmä; Leena Rajamäki, Eläketurvakeskus; Päivi Rauramo, Työturvallisuuskeskus; Merja Vihersalo, Palvelualojen ammattiliitto PAM
Julkaisuvuosi:
2021
Toimialat:
Yksityiset palvelualat
Julkaisumuodot:
Digijulkaisu
Kielet:
Suomi

Työ ja mielenterveys

Työllä on monia myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Työ rytmittää ja ryhdittää elämää, tuo mielekästä tekemistä, tarjoaa toimeentulon, sosiaalisia suhteita ja arvostusta. Edellytyksenä on kuitenkin, että työ on hyvin organisoitua ja johdettua, työkuormitus on työntekijän työkykyyn nähden sopivalla tasolla ja työntekijä kokee työn mielekkäiksi. Työ ja työssäolo voivat myös suojata työn ulkopuolisilta mielenterveyttä uhkaavilta tekijöiltä esimerkiksi silloin, kun yksityiselämän tapahtumat tai olosuhteet kuormittavat.

Työhön voi myös liittyä mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä, joista yleisimpiä ovat liiallinen työkuormitus ja siihen liittyvät palautumisen ongelmat työpäivän kuluessa ja sen jälkeen. Tunnettuja mielenterveyden riskitekijöitä työssä ovat korkeiden vaatimusten ja vähäisten vaikutusmahdollisuuksien yhdistelmä, ponnistelun ja palkkioiden epäsuhta, epäoikeudenmukainen kohtelu, kiusaaminen ja vähäinen tuki työtovereilta.

Muutostilanteet organisaatioissa ovat yleisiä nykyisessä työelämässä. Niihin liittyy epävarmuuden lisääntyminen ja siksi riski hyvinvoinnin heikkenemiseen. Tehokas muutosta koskeva viestintä, mahdollisuus vaikuttaa, oikeudenmukaisuus päätöksenteossa ja muutokseen liittyvä tuki torjuvat muutosten kielteisiä vaikutuksia.

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työn vaarat ja haitat tulee tunnistaa työpaikalla myös psykososiaalisten kuormitustekijöiden osalta ja tarvittaessa arvioida niiden aiheuttama vaara terveydelle ja turvallisuudelle.

Työkykyyn liittyvien muutosten ja haitallisen kuormittuneisuuden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ovat esihenkilön keskeisiä tehtäviä. Esihenkilöt tarvitsevat perehdytystä psykososiaalisen kuormituksen tunnistamiseen sekä erilaisiin keinoihin vähentää haitallista kuormitusta työssä ja vahvistaa kuormitusta tasaavia voimavaratekijöitä. Tässä tarvitaan sekä tietoja että taidollisia valmiuksia. Esihenkilöt voivat tarvittaessa harjoitella tilanteiden puheeksi ottamista esimerkiksi vertaisryhmässä.

Työkyvyttömyys Suomessa

Työkyvyttömyys tarkoittaa työkyvyn huomattavaa alenemista. Noin 600 000 suomalaista kokee terveydentilansa rajoittavan työkykyään. Näistä 300 000 osallistuu työelämään ja 240 000 on täydellä tai osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

Työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä on tilastoitu vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2019 mielenterveyssyyt olivat ensimmäisen kerran yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöiden osuus eläkkeelle siirtyneistä oli 33 prosenttia (6 700). Tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella siirtyneiden osuus oli 31 prosenttia (6 300). Muiden yksittäisten sairauspääryhmien osuudet olivat alle 10 prosenttia.

Myös mielenterveyssyiden aiheuttamat sairauspoissaolot ovat yleistyneet viime vuosina selvästi etenkin nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla. Vuonna 2019 noin 84 000 henkilöä sai sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella. Määrä kasvoi vuodesta 2018 lähes 10 000 henkilöllä. Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 prosenttia.

Työn tekemisen tavat muuttuvat, ja tuovat uusia haasteita myös työhyvinvointiin

  • Työn vaatimukset ja tulevan työvoiman työkuntoisuus asettavat haasteita työhyvinvoinnille ja työkyvylle – toisaalta suomalaiset ovat terveempiä kuin koskaan.
  • Yhteiskunnan tasolla tapahtunut muutos ihmisten liikuntakäyttäytymisessä ja mielenterveyden oireilussa haastaa työkykyä ja työhyvinvointia tulevaisuudessa
  • Fyysisen työn vaatimukset, tehokkuusvaatimukset ja tulevan työvoiman fyysinen kunto herättävät huolta työvoiman työkyvystä.
  • Niin ikään lisääntynyt mielenterveyden oireilu (varsinkin nuorilla) on merkittävä ja kasvava työkyvyttömyyden riski.
  • Asiantuntijatöiden työhyvinvointia haastaa työn ja vapaa-ajan hämärtyminen sekä uusien työtapojen tuottamat kognitiiviset vaatimukset.
  • Perinteisen arvomaailman ja motivaatiotekijöiden rinnalle nousee uusia ajureita: tarkoituksellinen pätkätyö, erilaisten työkokemusten kerääminen ja tarve joustavuudelle kasvaa.
  • Mielenterveyden haasteilmiö ei ole vain yksilön ongelma – se on systeeminen asia, vastausta ei löydy yhdestä suunnasta.

Lähde: S-ryhmän henkilöstöstrategian painopisteet -taustoja

Työkyvyn hallinta työpaikalla

Työkykyä edistäviä ja tukevia toimintakäytäntöjä kutsutaan työkyvyn hallinnaksi. Työpaikan tulee huolehtia työkyvyn seurannasta ja varhaisen tuen antamisesta yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työkyvyn hallinta on ennakoivaa, perustuu työpaikan tarpeisiin ja jatkuu läpi työuran.

Työpaikka ja työterveyshuolto sopivat ja laativat yhteistyössä kirjallisen kuvauksen työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen toimintakäytännöistä. Malli laaditaan yhteistyössä ja käsitellään työsuojelun yhteistoiminnassa.

Mallissa kuvataan

Työntekijän työkykyyn nähden optimaalisella työn mitoituksella on työkyvyttömyyttä ehkäisevä sekä masennuksesta toipumista ja työkyvyn palautumista edistävä vaikutus. Työkykyä ylläpitävän toiminnan ja työsuojelun yhteistoiminnan puitteissa työpaikoilla on perusteltua ottaa painopisteeksi työhyvinvoinnin edistäminen, mielenterveyden tukeminen ja masennuksen aiheuttaman työkyvyttömyyden torjunta.

Tehokkaiden lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden ohella on tärkeää, että työpaikoilla tuotetaan ja sovelletaan käytäntöön malleja, joilla tuetaan oireilevan työkykyä ja sairastuneen mahdollisimman nopeaa paluuta työhön. Näistä malleista on olemassa suomalaisissa yrityksissä toteutuneita hyviä käytännön esimerkkejä. Työnantajan ja työyhteisön tuki ovat hoidon lisäksi masennuksesta toipuvan kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Oireettomuuden ei pitäisi olla työhön paluun edellytys, vaan tavoitteena tulee olla työntekijän olemassa olevan työkyvyn hyödyntäminen ja tukeminen. Tämä voidaan toteuttaa työtä muokkaamalla ja tarvittaessa osasairauspäivärahajärjestelmää hyödyntämällä. Esihenkilöt tarvitsevat koulutusta työkyvyn tuen toteuttamiseen ja erityisesti työkykyyn liittyvien asioiden puheeksi ottamiseen.

Työ ja masennus

Työkyvyttömyyttä aiheuttavista mielenterveyden häiriöistä yleisin on masennus. Masennuksesta kärsii vuosittain 200000–300000 suomalaista. Vuosittain noin 3500 henkilöä jää eläkkeelle masennuksen vuoksi. Tiedetään, että sairausloman pitkittyessä ennuste työhön paluun osalta heikkenee. Vuoden sairastaneiden kohdalla työhön palanneiden osuus on vain 25 prosenttia.

Masennuksesta johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat yritysten ja yhteiskunnan kannalta huolestuttavalla tasolla aiheuttaen sekä inhimillistä kärsimystä että mittavia taloudellisia kustannuksia.

Masennuksen taustaa

Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 prosenttia, vakavista masennustiloista noin viisi prosenttia ja psykoottisista depressioista vajaa prosentti aikuisväestöstä. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin.

Masennus on normaali tunnereaktio esimerkiksi merkittävissä kielteisissä elämäntapahtumissa ja muutostilanteissa. Riski masennuksen puhkeamiseen kuitenkin kasvaa merkittävästi kriisin tai perusturvallisuutta horjuttavan muutoksen jälkeisinä kuukausina etenkin, jos ihminen jää vaille sosiaalista tukea.

Varsinaisissa masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto erilaisia asioita kohtaan tai mielihyvän tunteen puute. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää useita samanaikaisia muita oireita.

Masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä sekä kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.

Kenellä on riski sairastua?

Masennuksesta noin 30–40 prosenttia selittyy geneettisillä tekijöillä. Suvussa esiintyvät mielialahäiriöt kasvattavat riskiä sairastua, mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutuksensa. Pelkästään geenit eivät kuitenkaan aiheuta masennusta, vaan sen puhkeamiseen vaikuttavat myös

Ulospäinsuuntautuvalla ekstrovertillä on vähäisempi masennusalttius kuin sulkeutuneella ja aralla introvertilla. Turvallinen lapsuus ja nuoruus ilman rankkoja vastoinkäymisiä antaa suojaa.

Mistä apua masennukseen?

On hyvä tiedostaa mahdollinen perimään ja taustaan liittyvät riskit ja seurata henkilökohtaista kuormittumista sekä toimia siten, ettei haitallinen stressi kasva liian suureksi. Oireiden ja ongelmien ilmaantuessa asiantunteva apu mahdollisimman varhain on avainasemassa. Masennuksen hoidossa korostetaan nykyisen hoitosuosituksen mukaan yksilöllistä hoitosuunnitelmaa ja oikean diagnoosin tekemisen tärkeyttä. Yhä enemmän on näyttöä siitä, että lyhytterapiat ja etäterapianakin toteutettu nettiterapia voivat olla tehokkaita lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa.

Oireiden ilmaantuessa tai jatkuessa

Masennukseen liittyviä käsitteitä

Masennus

Yleiskäsite, jolla asiayhteydestä tai voimakkuudesta riippuen tarkoitetaan joko ohimenevää masentunutta mielialaa, masennustilaa tai erilaisten sairaustilojen tai psykologisten häiriöiden oiretta.

Masennusoire

Masennus psykiatrisen sairaustilan oireena. Masennus voi olla oire monessa eri psykiatrisissa sekä vakavissa että lievissä sairaustiloissa tai häiriöissä.

Oireyhtymä

Psykiatriassa sairaus- ja häiriötilojen luokittelu perustuu oireryppäisiin eli useisiin samanaikaisiin oireisiin. Mikään yksittäinen oire ei ole sellaisenaan osoitus sairaudesta ilman määrätylle oireyhtymälle ominaisia muita oireita ja tilaan liittyvää toimintakyvyn heikkenemistä.

Mielialahäiriöt

Psykiatrisia sairaustiloja tai oireyhtymiä, joiden keskeisenä oireena on mielialan muutos.

Masennustila

Mielialahäiriöihin kuuluva psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jossa masennus ja siihen liittyvät oireet ovat jatkuneet keskeytyksettä vähintään kahden viikon ajan. Masennustiloista voidaan erotella oirekuvan perusteella eri alatyyppejä.

Depressio

Käsitettä käytetään masennustilan tai masennus-yleiskäsitteen synonyyminä.

Masentuneisuus

Henkilölle ominainen alttius pitempiaikaiseen mielialan alavireisyyteen.

Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)

Psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jolle on ominaista vähintään kaksi vuotta jatkuva masennustilaa lievempiasteinen masennusoireisto.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Mielialahäiriö, jossa esiintyy masennustilojen ohella hypomania- tai maniajaksoja.

Kaamosmasennus

Pimeinä talvikuukausina ilmenevä masennustila.

Toiminta työpaikalla

Mielenterveyden tuki työpaikalla

  • Hae ajoissa apua.
  • Ota työhön liittyvät asiat ajoissa puheeksi esihenkilön kanssa.
  • Oireiden ilmaantuessa käänny terveydenhuollon asiantuntijan puoleen: jo pari käyntiä voi helpottaa tilannetta.
  • Osoita armoa, lempeyttä ja myötätuntoa itsellesi.
  • Ole valmis kokeilemaan uutta.
  • Vaali sosiaalista tukiverkkoa; läheisten kanssa puhuminen auttaa.
  • Hae mielihyvää uudesta harrastuksesta.
  • Liiku säännöllisesti ja huolehdi riittävästä rauhoittumisesta, rentoutumisesta ja unesta.

  • yhteistyössä työpaikan kanssa kouluttaa johtoa ja esihenkilöitä malliin ja erityisesti mielenterveysongelmien käsittelyyn
  • valmentaa henkilöstöä terveyteen liittyvissä asioissa
  • tarjoaa yksilöllisiä matalan kynnyksen tukipalveluita: myös sähköisenä

  • perehtyy työoloihin ja teke kehittämisehdotuksia
  • osallistuu työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvien ohjelmien ja mallien käsittelyyn ja kehittämiseen
  • seuraa työterveyshuollon palveluiden toetutumista ja yhteistyön sujumista ja tekee kehitysehdotuksia
  • osallistuu työkykyä ylläpitävään toimintaan
  • on mukana työn vaarojen tunnistamisessa ja riskien arvioinnissa sekä työsuojelun toimintaohjelman laadinnassa
  • on mukana kehittämässä työsuojeluun liittyvää koulutusta ja perehdytystä
  • toimii tarvittaessa yksilöllisenä tukena.

  • Muista empaattinen lähestyminen.
  • Varmista työn turvallisuus ja terveellisyys.
  • Huolehdi perehdyttämisestä ja työn opastuksesta.
  • Pidä huolta työn riittävästä resurssoinnista.
  • Luo sujuvan työn edellytykset.
  • Seuraa kuormittumista, työaikaa, työilmapiiriä.
  • Kohtaa työntekijät yksilöinä.
  • Ota puheeksi huolenaiheet, ongelmat ja poikkemat ja hae niihin ratkaisut yhdessä.
  • Käy kehityskeskustelut ja pidä riittävästi yhteyttä tukea tarvitsevien kanssa ja poissaolon aikana.
  • Muokkaa työtä mahdollisuuksien mukaan.
  • Tee yhteistyötä työterveyshuollon ja työsuojeluhenkilöstön kanssa.

  • Työyhteisön tuki on tärkeää osatyökykyiselle työntekijälle.
  • Työntekijän kanssa tulee sopia, miten hänen tilanteestaan kerrotaan työyhteisölle.
  • Työyhteisöä informoidaan heitä koskevista työjärjestelyistä tai niihin liittyvistä muutoksista.
  • Työyhteisön tulee tiedostaa, että työjärjestelyt ovat välttämättömiä työkyvyn tukemisessa.
  • Työpaikan oman työkyvyn toimintamalli ja käytännöt varmistavat, että vastaavanlaisessa tilanteessa jokainen työntekijä kohdellaan samalla tavalla.

Työn muokkauksen keinoja

Työn muokkaaminen voi tarkoittaa pieniä tai suurempia muutoksia työntekijän työssä. Se voi olla tilanteen mukaan työtehtävän vaihtamista tai tehtävänkuvan muutosta organisaation sisällä tai joissain tapauksissa työnantajan vaihtamista. Työtehtävät ja toimenkuvat ovat hyvin erilaisia ja siksi myös muokkauksen keinot vaihtelevat. Työtä voidaan muokata väliaikaisesti tai pysyvämmin. Parhaimmillaan voidaan estää työkyvyn heikkeneminen, sairausloma tai viime kädessä työkyvyttömyyseläke.

Työyhteisön tuki on tärkeää työntekijälle. Työntekijän kanssa tulee sopia, miten hänen tilanteestaan kerrotaan työyhteisölle. Työyhteisöä informoidaan heitä koskevista työjärjestelyistä tai niihin liittyvistä muutoksista. Työyhteisön tulee tiedostaa, että työjärjestelyt ovat välttämättömiä työkyvyn tukemisessa. Työpaikan oma työkyvyn toimintamalli ja käytännöt varmistavat, että vastaavanlaisessa tilanteessa jokaista työntekijää kohdellaan samoilla periaatteilla.

Esimerkkejä jaksamista edistävistä tukitoimista:

  • suunnatut työterveystarkastukset
  • määräaikaiset tai pysyvät työjärjestelyt
  • osaamisen varmistaminen ja lisäperehdyttäminen
  • työaikajoustot, etätyö
  • työolosuhteiden parantaminen
  • työyhteisöön suunnatut kehittämistoimet
  • työn uudelleen organisointi
  • tuki oppimisvaikeuksiin
  • työkierto
  • työnohjaus
  • valmennus, mentorointi, kummikäytäntö
  • työkykykoordinaattori

Kelan palveluja:

Työpaikkaesimerkki 1

SOK, S-ryhmä 2019

S-ryhmään kuuluvassa SOK:ssa oltiin huolestuneita muutama vuosi sitten, koska henkilöstön mielenterveyden häiriöistä johtuneet sairauspoissaolopäivät lisääntyivät selvästi vuosina 2017 ja 2018. S-ryhmä ja työeläkeyhtiö Elo sekä muut kumppanit aloittivat vuonna 2017 S-ryhmä -tasoisen Nuori Mieli Työssä -ohjelman, jonka tarkoituksena oli kehittää uusia työkaluja mm. nuorten työkykyhaasteisiin. Tämä tehtiin siksi, että mielenterveyden ongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläköitymisen syinä olivat nousussa. Ohjelman tuotoksena syntyi Mielen tuki -malli, joka pilotoitiin ensimmäisenä SOK:lla. Pilotin aikana saatiin erinomaisia tuloksia, kun mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot vähenivät. Niissä S-ryhmän yrityksissä, joissa mallia hyödynnetään, mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat laskussa.

  • Johtoon vaikuttaminen, johtoryhmäkierros: mistä mielenterveydessä on kyse, kuinka asiasta sopii puhua, työn ja työpaikan kuormitustekijät mielenterveydelle
  • Esihenkilöiden osaamisen varmistaminen ja esihenkilöihin vaikuttaminen: varhaisen tuen mallin käyttö ja sen seuraaminen
  • Muokatun työn käyttö aktiivisesti myös mielenterveyden häiriöiden kohdalla
  • Työpsykologin ja esihenkilön yhteistyön kehittäminen: esihenkilösoitot ja konsultaatio esihenkilöille; kysy työpsykologilta apua johtamistehtävääsi
  • Uudet sähköiset Mielen tuki -palvelut käyttöön: matala kynnys yhteydenottoon heti oireilun alkaessa
  • Lyhyt psykoterapia käyttöön: nopea hoitoon pääsy työterveyslääkärin lähetteellä, 2 viikon sisällä.

Mielenterveysdiagnoosien yhteydessä:

  • Esihenkilön soitto työntekijälle 24 tunnin sisällä tiedon saamisesta: lämmin inhimillinen suhtautuminen asiaan
  • Lääkäriin pääsy 2 vrk sisällä
  • Nopea konsultaatioon tai hoitoon pääsy: työpsykologin konsultaatiokäynti tai lyhytterapian aloitus 2 viikon sisällä
  • F-diagnoosin yhteydessä järjestetään aina työkykyneuvottelu esihenkilön koolle kutsumana
    • F-diagnoosin yhteydessä aina keskustelu esihenkilön kanssa ja/tai työkykyneuvottelu 2 viikon sisällä
  • F-diagnoosin syystä sairauslomalta paluussa pidetään aina työhönpaluukeskustelu esihenkilön toimesta, jolloin sovitaan työn muokkaamisesta toipumisajaksi.

Mielenterveyden diagnoosien ja työterveyshuollon käyntien syitä seurataan vähintään neljä kertaa vuodessa työterveyshuollon yhteistyön ohjausryhmässä ja reagoidaan tarvittavilla toimenpiteillä. Yhteyttä ylläpidetään paikallisen julkisen psykiatrian avainhenkilöihin sujuvan yhteistyön varmistamiseksi. Tavoite on, että julkisen sektorin psykiatrialla on tieto, että S-ryhmässä muokataan työtä, jotta mieli voi toipua myös työssä.

Työterveyslääkärin ja/tai työpsykologi toteuttavat esihenkilöille työterveyshuollon kanssa keskustelutilaisuuden aiheesta Mitkä työn piirteet kuormittavat mieltä?

  • Miten mielenterveyden haasteet näyttäytyvät työssä?
  • Kuinka esihenkilö voi ottaa asian puheeksi varhaisen tuen keskustelussa?
  • Miten työtä voidaan muokata mielenterveyden kuntoutujalle?

Tilaisuudessa sovitaan yhdessä prosessista

  • kun työtekijälle tulee mielenterveyden diagnoosi sairauspoissaolon syynä
  • kuinka asiasta voidaan keskustella työkykyneuvottelussa (tarvittaessa ilman diagnoosista puhumista).

Esihenkilöille kerrotaan S-ryhmän toimintamallista liittyen mielenterveyden diagnooseihin: Mielen tuki -mallin suositus S-ryhmässä.

  • Esihenkilön aktiivinen ja empaattinen ote: puhelinsoitto työntekijälle heti F-diagnoosista tiedon saatuaan.
  • Mahdollisia keskustelun aloituksia puheluun:

”Olen saanut tiedon, että sinulla on alkanut sairausloma. Nyt on aika levätä hetki. Toivoisin, että voisimme varata työkykyneuvottelun 2 viikon päähän, jolloin voisimme keskustella tilanteesta.”

”Sitten kun aika on sopiva, voimme suunnitella työhön paluutasi niin, että tilanne ei toistuisi. Työtä voidaan muokata työkuntosi mukaan ja seuraamme tilannetta yhdessä.”

”Nyt on pääasia, että pääset tervehtymään.”

  • Esihenkilö varaa työkykyneuvottelun mahdollisimman pian työntekijän voinnin mukaan.
  • Työkykyneuvottelu käydään työterveyshuollon asiantuntijoiden tuella. Siellä sovitaan työn muokkaamisesta määräajaksi. Aina neuvottelua ei tarvita, vaan esihenkilö ja työntekijä voivat tuunata työtä työntekijän voinnin mukaan.
  • Mielen toipuminen ei aina vaadi sairauslomaa, mutta useimmiten se vaatii muutoksia tai tuunausta työssä toipumisen ajaksi. Mielen toipuminen on hyvin yksilöllistä. Tästä saa lisätietoa työterveyden asiantuntijoilta.

  • Mielenterveyssyistä aiheutuneet sairauspoissaolot vähentyneet 23 prosenttia ja henkilöstömäärään suhteutettuna 27 prosenttia.
  • Mielenterveyssyistä aiheutuneet sairauspoissaolopäivät vähentyneet 456 päivää, teoreettinen kustannussäästö työnantajalle 159 600 euroa (EK 350 €/pv).
  • Mielenterveyssyistä sairauspoissaololla olleiden määrä vähentynyt kahdella henkilöllä (57 vs. 59 henkilöä): henkilömäärä pysynyt lähes samana, mutta poissaolojen pituudet lyhentyneet.
  • Lyhytpsykoterapian piirissä 39 henkilöä, lyhytpsykoterapiakäyntejä yhteensä 367, kustannukset 30 263 euroa.
  • Suora säästö yhteensä noin 130 000 euroa, lisäksi epäsuora vaikutus työn tehokkuuteen.

  • Kela-karenssin poistaminen osasairauspäivärahasta
  • Työn muokkauksen aloittaminen osasairauspäivärahalla välittömästi ilman työkyvyttömyysaikaa
  • Osasairauspäivärahan tuntimäärän vaatimuksen uudelleen tarkastelu (osa-aikatyön tekijät)
  • Tule-vaivoissa sairausloma tutkitusti ei välttämättä edistä paranemista
  • Myös mielenterveyshäiriöissä työssä pysyminen on kuntouttavaa
  • Lyhytpsykoterapia kaikkien työntekijöiden saataville
  • Lyhytpsykoterapia Kela-korvattavaksi
  • Vaikutus työnantajien asenteeseen tarjota lyhytpsykoterapiaa samoin kuin fysioterapiapalveluita
  • Mahdollinen palveluseteli lyhytpsykoterapian käyttöön pienyrittäjille ja yksityisyrittäjille
  • Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin suoravastaanotot Kela-korvattavaksi
  • Työfysioterapeutin suoravastaanottoa ollaan ottamassa käyttöön vuoden 2020 alusta
  • Työterveyshuollon eri ammattiryhmien saatavuutta tulisi kehittää tasa-arvoisesti, eli työterveyspsykologin palvelut tulisi viedä samalle tasolle kuin työfysioterapeutin palvelut.

Työpaikkaesimerkki 2

Terveysvalmennus työ- ja toimintakyvyn tukena Eläketurvakeskuksessa

Terveysvalmentaminen on Eläketurvakeskuksen työterveyshuollon valitsema tapa täyttää työterveyden lakisääteinen velvoite ylläpitää ja edistää työntekijöiden työ- ja toimintakykyä sekä Eläketurvakeskuksen strategista tavoitetta lisätä työtekijöiden kykyä edistää omaa terveyttään. Toiminnalle on laadittu viitekehys tukemaan toiminnan vaikuttavuutta ja tasalaatuisuutta työterveystiimissä.

Terveysvalmennuksen tavoitteena on kartoittaa henkilön motivaatio oman terveyden edistämiseen ja tukea henkilöä etenemään kohti terveystavoitetta huomioiden henkilön tunnistetut terveysriskit.

Kartoitusmenetelmänä käytetään ActPro Oy:n Wellness 360 -indeksiä. Kyselyn avulla kartoitetaan terveystottumuksia ja hyvinvointia työn, palautumisen, mielen hyvinvoinnin, ravitsemuksen ja liikunnan osa-alueilta. Vastausten perustella kutsutaan valmennusta tarvitsevat henkilökohtaiseen terveyshaastatteluun. Kyselyn henkilökohtaista tulosta hyödynnetään yksilöllisesti, ja sen pohjalta tehdään valmennuspolkuja itsensä johtamiseen ja mielen hyvinvoinnin taitojen kehittämiseen. Haastattelijoina toimivat työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat.

Tarjottava jatkotuki voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista tai näiden yhdistelmä. Tarjottavat palvelut sisältävät aina terveyden edistämisen tukea vaikkakin ne voivat painottua myös todetun sairauden hoitamiseen.

Maaliskuussa 2019 toteutettu kysely oli kolmas laatuaan. Vastausprosentti oli 68 (2018 60 %, 2017 67 %). Vastaava kysely toteutetaan henkilökunnalle vuosittain.

Syksyllä jatkettiin valmennuksen kehittämistä ja tarjottiin lisää koko henkilökunnalle suunnattua yleistä valmennusmateriaalia ja valmennettaville yksilöllistä tukea tavoitteiden suuntaisesti. Ryhmätason tulosten perusteella valittiin koko henkilöstölle tarjottava uusi aktiivisuutta lisäävä terveysteema ja muita palveluita seuraavalle vuodella.

Kokonaisindeksin tulos (80 %) oli varsin hyvä verrattuna muihin organisaatioihin. Kehittämistä vaativaa työtä tarvitaan kuitenkin edelleen: yhteensä 95 kutsuttiin kokonaisvaltaiseen terveyshaastatteluun (v. 2018: 85, v. 2017: 104) ja heille tarjottiin mahdollisuutta valmennukseen ja jatkoseurantaan. Valmentajina olivat omat työterveyshuollon asiantuntijat ja ammattilaiset. Nämä henkilökohtaiset jatkotoimenpiteet tulevat olemaan hyvin erilaisia ja yksilöllisesti suunniteltuja. Valmennuskertoja tarjotaan tarpeen mukaan 1-3 kertaa. Valmentava työote tuntuu auttavan vahvistamaan kykyä kuunnella itseään, omia heikkoja signaaleja ja kykyä nähdä mahdollisuuksia parantaa terveyttä pienin askelin.

Työterveystiimissä on hyödynnetty vahvaa ravitsemusosaamista, ja tämä näkyy muutoksena parempaan suuntaan. Panostaminen palautumisen tukeen tuotti myös tulosta, ja tulos näyttää pysyneen hyvällä tasolla. Valmennuksissa korostui unen merkitys palautumiseen. Esihenkilöiden panostus työ johtamiseen näkyy haastatteluissa työn merkityksen osa-alueiden parantumisena. Liikuntatottumusten ja arkiliikunnan tukeminen aloitettiin syksyllä ja teemaa jatketaan seuraavana vuonna 2020. Unen palauttavaan vaikutukseen keskityttiin syksyllä ja koko talolle tarjottiin palautumisen valmennusta Oura-hyvinvointisormuksen tuella. Mielenterveyden tukemiseksi tarjottiin myös lyhytpsykoterapiaa.

Keväällä 2020 aloitettiin kokeilu viiden kerran terapeuttisista keskusteluista, joihin henkilö voi itse hakeutua ilman työterveyshuollon suositusta. Kokonaisuutenaan Wellness 360 -indeksin tulokset ovat hieman suomalaista keskitasoa korkeampia.

Tuloksena pitkäjänteisestä työstä voisi todeta, että sairauspoissaoloprosentti alentui kolmen viimeisen vuoden aikana 0,6 %, erityisesti pitkät sairauspoissaolot vähenivät merkittävästi. Mielenterveyssyistä johtuvat poissaolot ovat vähentyneet 361 päivää sekä tuki- ja liikuntaelinten osalta 200 päivää.

Lähteet ja lisätietoa

Ota yhteyttä