Maatalouslomittajan työturvallisuus ja työhyvinvointi

Tilanteiden ennakointi ja suunnitelmallinen työote on tärkeää. Vieraan henkilön kohdatessaan eläimet saattavat käyttäytyä ennakoimattomasti ja arvaamattomasti. Lomittaja voi käyttäytymisellään ja oikeilla työta­voilla rauhoittaa eläimiä.

Maatilojen työskentelyolosuhteet voivat vaihdella paljon johtuen esimerkiksi rakennusten iästä ja kunnosta. Mikäli työolot eivät ole alun perin suunniteltu vastaamaan nykypäivän työturvallisuusvaatimuksia, keskittyminen turvalliseen työn suorittamiseen korostuu:

• Ruokinta, lypsäminen ja lannanpoisto ovat tehtäviä, joissa joudut työskentelemään lähellä eläintä tai samassa tilassa. Pyri ennakoimaan eläimen mahdollisia reaktioita ja liikkeitä. Älä mene tarpeettomasti pusku- tai potkuetäisyydelle.
• Vaarallisiksi tiedettyjen eläinten kanssa toimiessa sovi ennakolta turvalliset toimintatavat oman esihenkilösi ja maatalousyrittäjän kanssa. Käy läpi pakoreitit ja sovi mahdollinen parityöskentely ennakolta. Jos työstä aiheutuu vakavaa vaaraa lomittajan terveydelle tai turvallisuudelle, siitä voi kieltäytyä. Kieltäytymisestä pitää sopia esihenkilön kanssa.  
• Tarkkaile irrallaan olevia suurikokoisia eläimiä (esim. naudat, siat) niin, ettei eläin pääse yllättämään.
• Käy läpi, miten siirrät eläimiä turvallisesta ja miten toimit erityistilanteissa. Esimerkiksi pihatossa eläin pitää saada kiinni lukkoaitaan.

Kompastuminen ja liukastuminen on yleistä erityisesti huonon järjestyksen ja siisteyden tiloissa, huonosti valaistuissa, vanhoissa ja moneen kertaan muutetuissa karjasuojissa. Lattiapintojen korkeuserot voivat myös olla vaikeasti havaittavissa, jos portaat tai luiskat on rakennettu aikojen kuluessa ilman yhdenmukaisuutta.

• Etenkin talviaikaan suuret sisä- ja ulkolämpötilojen erot aiheuttavat kulkuväylien kostumista ja jäätymistä.
• Kiinnitä huomiota kulkuväylien turvallisuuteen ja ilmoita esihenkilöllesi havaitsemistasi puutteista. Vakavaa vaaraa aiheuttavista töistä voi kieltäytyä.
• Huomioi putoamisvaarallinen työ. Putoamisvaara on, kun työskentely tapahtuu alle kahden metrin etäisyydellä putoamisvaarallisesta alueesta, kun pudotusmatka on yli kaksi metriä tai putoaminen voi tapahtua vaaralliseen paikkaan. Kiinnitä huomiota esimerkiksi puuttuviin kaiteisiin, irrallisiin tikapuihin tai niiden huonoon kuntoon, pudotusluukkuihin, siltojen ja muiden korkeiden tasojen reunoihin.

• Kuilut on aina peitettävä ritilöillä tai niiden yli on rakennettava turvallinen kulkutie. Kuilujen päälle tarkoitetut ritilät tulee asettaa paikoilleen heti työ- ja korjaustoimenpiteiden jälkeen.
• Nojatikkailla ei saa työskennellä. Niitä voi käyttää tilapäisenä kulkutienä edellyttäen, että kaatuminen on estetty luotettavasti. Tikkaiden tulee olla tukevat sekä varustettu sivutuilla ja liukuesteillä.

• A-tikkaita ei saa käyttää voimaa vaativissa työtehtävissä (esim. sähkötyökaluilla työskennellessä). A-tikkaita käytettäessä tulee olla kolme raajaa kiinni, ja kurottelua ei saa tehdä.

• Perehdy huolellisesti täyttöpöydän säätöihin ja käyttöön.

Lomittajan tulee pysyä erossa kaikkien koneen avoimista, liikkuvista osista, kaikissa olosuhteissa.  Esimerkiksi lypsyrobotin käden ulottuville ei ole menemistä sen toimiessa. Varmista, että koneessa on CE-merkki. Kyseinen merkki tarkoittaa valmistajan todistetta siitä, että kyseinen kone on suunniteltu, valmistettu ja varustettu voimassa olleiden määräysten mukaisesti.

Koneturvallisuuden toteutumisessa on tärkeää, että lomittaja havainnoi ja ilmoittaa turvattomilta näyttävistä koneista esihenkilölleen ja maatilayrittäjälle

Sähkölaiteviasta aiheutuneet tapaturmat ja onnettomuudet ovat usein vakavia – jopa kohtalokkaita – niin eläimille kuin ihmisillekin. Tilan sähkölaitteiden ja sähköjohtoverkon kunto on maatalousyrittäjän vastuulla. Huomioi sähkölaitteiden kunto ennen käyttöä.

• Sähkölaitteet ja -johdot tulee olla suunniteltu ja rakennettu voimassa olevien sähköturvallisuusmääräysten mukaisesti. Jos asia huolettaa, ota asia esiin maatalousyrittäjän kanssa.
• Sähkölaitteet ja -johdot tulee pitää näiden määräysten mukaisessa kunnossa. Kaikki sähkölaitteet ja johdot pitää olla ehjiä ja kosteisiin tiloihin sopivia.
• Jatkojohtovirityksiä ei tule tehdä.

• Älä käytä rikkinäisiä laitteita tai viallisia, vaan ilmoita niistä maatilayrittäjälle.

• Perehdy huolellisesti poikkeustilanteissa toimimiseen, esimerkiksi aggregaatin käyttö.

Käytä olemassa olevia työtasoja eri työvaiheissa. Työskentele lähellä työkohdetta, ja huomioi turvaväli. Ota tukea, vältät liukastumisen ja kompastumisen vaaraa.

Parsilypsy

• Kanna yksi lypsy-yksikkö kerralla, ja pidä siitä molemmin käsin kiinni vartalosta tukien.

• Käytä lypsyvälineiden kuljetuskiskoa tai lypsyvaunua aina kun se on mahdollista.  Kuljetuskiskon kelkassa tai lypsyvaunussa voi kuljettaa esimerkiksi lypsy-yksiköitä, hygieniatarvikkeita tai muuta työssä tarvittavaa välineistöä tai siirtää kuivikekärryjä, vasikkarehuja ja vastasyntyneitä vasikoita

• Käytä lypsyjakkaraa ja polvisuojia.

Lypsyasema

• Lypsyasemalla voi olla esim. korkeussäädettävä lattia, jolloin työskentelykorkeus saadaan lypsäjien pituuden vaihtelun mukaan sopivaksi.

• Pidä hartiat rentoina alhaalla, olkavarret lähellä vartaloa.

Fyysisen kuormituksen määrä riippuu ensisijaisesti työssä käytettävistä työmenetelmistä ja käytettävissä olevien apuvälineiden käytöstä.

• Käytä taakkojen siirrossa mahdollisuuksien mukaan apuvälineitä ja koneita. Esimerkiksi jakovaunulla paali voidaan nostaa, repiä ja jakaa suoraan eläinten eteen. Koneellisessa rehunjaossa rasittavuus on vähäinen.
• Vaihda nostaminen/kantaminen työntämiseksi tai vetämiseksi. Erilaiset työntökärryt tai rehuvaunut vähentävät oleellisesti työn rasittavuutta.
• Ota siirrettäväksi pienempi taakka kerrallaan ja pidä elpymis- ja levähdystaukoja erityisen kuormittavissa työvaiheissa.
• Voitko saada raskaan taakan siirtoon apua?
• Käytä oikeaa siirtotekniikkaa.
• Käytä pitkävartisia työvälineitä kuten harjoja, lantakolaa, talikkoa ja lapiota. Esimerkiksi lannan kantamista ja heittämistä tulisi välttää työntämällä lanta pitkävartisella kolalla lantakouruun.
• Niveltalikko, traktorileikkuri, siltanosturi ym. siirtoapuvälineet vähentävät työkuormitusta.
• Keskustele maatilayrittäjän kanssa juuri kyseisellä tilalla hyväksi havaituista työmenetelmistä.

Traktorilla tai pienkuormaajalla ajaminen on jatkuvaa istumatyötä, johon yhdistyy koneen tärinä ja heiluminen epätasaisella alustalla. Ajajaa kuormittaa myös melu sekä vuodenajasta ja työstä riippuen ohjaamon kuumuus, kylmyys, vetoisuus, pölyisyys ja näkemistä rajoittava häikäisy, hämäryys tai pimeys. Useimmat työkoneet kulkevat traktorin jäljessä, ja siksi kuljettaja joutuu työkonetta tarkkaillessaan istumaan niska ja selkä pitkään kiertyneessä asennossa. Myös traktorin ohjaaminen ja hallintalaitteiden käyttö vaikeutuvat, kun kuljettaja on jatkuvasti taaksepäin kiertyneessä asennossa esimerkiksi apetta tehtäessä.

• Tutustu pienkoneen / traktorin istuimen säätömahdollisuuksiin ja säädä istuin itsellesi sopivaksi.
• Osittain kääntyvä istuin helpottaa taakse katsomista ja näkemistä.
• Käytä ajaessasi hyväksi oikein suunnattuja peilejä ja peruutuskameraa.
• Sauvaohjaimella toimivan koneen käytössä rauhallisuus tärkeää.
• Pidä askelmat ja kädensijat kunnossa ja puhtaina.
• Älä hyppää traktorista alas, vaan käytä kaikkia askelmia, ja pidä ote käsijohteista. Laskeudu alas takaperin.
• Pienkuormaajalla ei saa ottaa suurpaaleja korkeasta pinosta. Huomioi erityisesti kulkureittien tasaisuus ja kaltevuus. Muuta työtapa, mikäli siihen liittyy tärinää tai kaatumisriskiä. Myös varmoliftin käytössä ollut läheltä piti tilanteita (kun muovit poistetaan, piikit joskus rysähtäneet yllättäen taaksepäin).
• Varmista, että koneessa toimii jarrut ja suojat ovat paikoillaan ja ehjät. Varmista myös, että traktorissa / pienkuormaajassa on hitaan ajoneuvon tarrat. Ilmoita puutteista maatalousyrittäjälle.
• Pidä pieniä elpymistaukoja työn lomassa.

Sopivalla työn tauotuksella ja kehoa elvyttävillä liikkeillä pystymme vaikuttamaan kokonaiskuormitukseemme. Tauot ja elvyttävät liikkeet tehostavat työn tekemistä, edesauttavat työstä palautumista ja ennaltaehkäisevät tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Seuraava kysymyslista voi toimia keskustelun virittäjänä:

• Miten teen työni ja voin lomittajana huolehtia eläinten hyvinvoinnista?
• Miten sopeudun tilakohtaisesti muuttuviin työolosuhteisiin, työtapoihin ja erilaisiin lomitettaviin?
• Miten voin vaalia omaa valveilla olon ja unen rytmiäni, ja itselleni riittävää unen saantia lomittajan työajat huomioon ottaen?
• Miten onnistun lomittajatyössäni käyttämään oikein erilaisia, arvokkaita tuotantovälineitä?
• Miten huolehdin tuotannon sujuvuuden ja laadun hallinnan lomituksen aikana?
• Minkälaisin keinoin selviydyn haasteellisista vuorovaikutustilanteista erilaisten ihmisten kanssa?
• Miten ennakoin ja varaudun yksintyöskentelyn mukanaan tuomiin riskeihin?
• Miten sovitan yhteen oman työaikani ja tilalla vastaan tulevat työtehtävät?
• Miten toimin mahdollisissa yllättävissä ja ennakoimattomissa työtilanteissa?

Lomitustyön arjesta selviytymistä voi auttaa ottamalla asiat mahdollisimman varhain puheeksi:

• Huolehdi siitä, että saat riittävän työhön perehdytyksen ja opastuksen työtehtäviisi, niin eläinten hallinnan, koneiden ja laitteiden käyttöön kuin tilan tapoihin. Pyydä kirjalliset ohjeet yllättävien tilanteiden varalta: Mistä saat apua ja mihin tulee ottaa yhteyttä.
• Mieti, millä tavoin voisit kohentaa työympäristössä mahdollisia havaitsemiasi puutteita. Ota asiat puheeksi ja etsi korjaavia ratkaisuja. Kirjaa havaintosi muistiin.
• Keskustele esihenkilösi kanssa, millainen työ itsestäsi on mielekästä. Toivotko, että tilatyypit vaihtuisivat mahdollisimman vähän vai juuri päinvastoin?
• Ehdota lomitustyöajan mitoitusta siten, että työ on mahdollista tehdä ilman kiirettä, ja että yllättävien tilanteiden varalta löytyy joustoa.
• Ehdota työvuorojen ja -aikojen suunnittelua siten, että tiedät kohtuullisesti etukäteen työajat, ja voit suunnitella omaa vapaa-aikaa työaikojen pohjalta. Ota tällöin huomioon myös matka-ajat lomitustiloille.

Lomittajat ovat ilmoittaneet vaikeat henkilösuhteet maatalousyrittäjien kanssa suurimmaksi syyksi olla menemättä lomitettavalle tilalle uudelleen. Lomittaja työskentelee asiakaspalvelijana, jolloin työnantajan tulee varmistaa, että hänellä tulee olla riittävät tiedot ja taidot selviytyä haastavistakin tilanteista lomitustyössä. Jos lomittaja kokee henkisen ilmapiirin lomitettavalla tilalla liian painostavaksi, on lomittajan työantajan velvollisuus joko tarjota keskusteluapua, työnohjausta tai muulla riittävällä tavalla puututtava tilanteeseen ”henkisen työsuojelun toimin”.

Asiakaspalvelutyössä on pystyttävä erottamaan toisistaan häirintä sekä näkemys- ja mielipide-eroista johtuvat erimielisyydet. Häirintä on useimmiten järjestelmällistä ja jatkuvaa, toista alistavaa toimintaa tai käyttäytymistä. Se on aina työturvallisuuslain ja yleisen hyvän tavan vastaista, ja siten vastuutonta ja kiellettävää käyttäytymistä työssä.

Ota häiritsevä käytös puheeksi esihenkilösi kanssa, ja miettikää, miten asia otetaan puheeksi maatalousyrittäjän kanssa.

Maataloudessa on lukuisia melua aiheuttavia työvaiheita, koneita ja laitteita. Melua aiheuttavia koneita käytetään sekä ulkona että sisällä tuotantorakennuksissa.

Meluasetuksessa on määritelty melulle toiminta-arvoja. Näiden ylittyessä lomittajalla on oltava henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, ja hänellä on oikeus päästä kuulontutkimukseen. Lisäksi työnantajan on laadittava melualtistusta vähentävä meluntorjuntaohjelma. Melutasot mitataan työn riskien arvioinnissa.

• Haitallista melua esiintyy tyypillisesti sisätiloissa.
• Melua aiheuttavat paitsi eläimet, myös koneet, kuten esimerkiksi täyttöpurkaimet ja viljan/ rehun jauhatus, kompressorit ja tyhjiöpumput sekä muut eläinten ruokinnassa käytettävät koneet ja laitteet.
• Myös ruokinnassa käytettävät polttomoottorikäyttöiset laitteet, kuten traktori, pienkuormain ja rehunjakovaunu altistavat käyttäjänsä haitalliselle melulle.

• Lomittaja voi altistua vaarallisille kaasuille lietelannan käsittelyn yhteydessä eläinsuojassa työskennellessään. Altistuminen suurille lietelannan ammoniakki- tai rikkivetypitoisuuksille voi pahimmillaan johtaa ärsytysastman puhkeamiseen. Haittoja voidaan lieventää ilmanvaihtoa tehostamalla ja pitämällä ovia sekä ikkunoita auki. Lietesäiliöön meno yksin, ilman ulkopuolella olevaa varmistajaa, on ehdottomasti kielletty!

• Lomittaja voi altistua korkeille häkäpitoisuuksille kiinteän polttoaineen lämmitysjärjestelmissä,  mikäli järjestelmässä esiintyy ns. takapaloa. Myös suurissa pellettivarastoissa sekä maatilojen suljetuissa hakevarastoissa on havaittu korkeita häkäpitoisuuksia. Pellettivarastoon tai siiloon ei saa mennä yksin edes käymään, jos on mahdollista, että suljettuun tilaan on voinut kertyä häkäkaasua.

• Dieselmoottorin pakokaasu on syöpävaarallista, joten sen hengittämistä etenkin sisätiloissa on syytä välttää. Traktorit ja useimmat pienkuormaajat ovat dieselkäyttöisiä. Altistumista pakokaasuille vähentää ohjaamon hiukkassuodatin. Hytittömällä työkoneella ajettaessa on suositeltavaa käyttää hengityksensuojainta, kuten FFP3-luokan kertakäyttösuojainta tai P3-luokan suodattimella varustettua puolinaamaria.

• Vasikoiden hapanjuoman valmistuksessa on tärkeää välttää voimakkaan, syövyttävän hapon  roiskeita iholle tai silmiin. Suojaa kädet kemikaalin kestävillä käsineillä ja silmät suojalaseilla.
• Lomittajat lääkitsevät eläimiä työssään, myös pistoksina. Esimerkiksi nautoja suun kautta lääkittäessä on hyvä käyttää apuna annosteluapuria, jos sellainen tilalta löytyy.

Maatiloilla käytetään tehokkaita pesu- ja desinfiointiaineita. Jos nämä aineet joutuvat kosketuksiin ihon kanssa, ne vaurioittavat ihoa. Tämän seurauksena saattaa esiintyä ihon ärtymistä, punoitusta, turvotusta, kirvelyä ja kutinaa sekä näppyjä. Myös kumikemikaalit, kumimateriaali, kumin vanhenemissuoja-aineet ja luonnonkumi ovat haitallisia. Osa kumiin liittyvistä ongelmista on seurausta kumikäsineiden liian runsaasta käytöstä.

Lähes kaikki maatalouden pesu- ja desinfiointiaineet ovat niin voimakkaita, että niiden käyttöturvallisuustiedotteet pitää olla myös lomittajien saatavilla. Erityistä huolellisuutta tarvitaan silloin, jos sekoitetaan aineita keskenään. Myös suojaimia on ehdottomasti käytettävä aineita käytettäessä.

• Lue käyttöpakkauksesta aineen käyttöohje sekä erillinen käyttöturvallisuustiedote. Tiedotteesta ilmenee:
  • kemikaalin valmistajan tai maahantuojan nimi ja yhteystiedot
  • kemikaalin koostumus
  • vaarallisten ominaisuuksien kuvaus
  • ensiapuohjeet
  • käsittely- ja varastointiohjeet
  • altistumisen ehkäisy ja suojaimet
  • terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot
  • jätteiden käsittely.
• Suojaa kädet ja kasvot, kun peset pesuaineella
• Suojaa kasvot ja kädet, kun käsittelet pesuaineastioita
• Käytä aineita sopivassa, valmistajan suosittelemassa lämpötilassa.

Lomittajan työssä hyvä valaistus on tärkeä turvallisuustekijä. Työtilassa ei saa olla suuria valaistuseroja, sillä silmä ei ehdi kovinkaan nopeasti mukautua kirkasvaloisesta eläintilasta hämärään tai lähes pimeään varastoon. Lomittajana et voi vaikuttaa valaistukseen, mutta voit tuoda asiaa esiin esihenkilölle.

Asianmukainen valaistus lisää työtilojen toimivuutta ja viihtyisyyttä. Hyvin valaistut tilat on myös helppo pitää puhtaina.

Keskustele esihenkilösi kanssa myös siitä, mikäli koet tarvetta mukana kannettavalle otsalampulle.

Työympäristön biologiset vaaratekijät ja pölyt ovat merkittävä terveyshaitta maataloudessa. Yrittäjät ja lomittajat altistuvat päivittäin työssä muun muassa home-, kasvi- ja eläinperäisille pölyille.

• Eläinten karvapölyä on tuotantorakennuksissa ainakin pieninä määrinä kaikkialla. Eläinten harjauksessa tai karvanleikkuussa sitä esiintyy erityisen runsaasti. Älä koskaan harjaa tai leikkaa lehmän karvaa ilman hengityksensuojainta!
• Käsityövaltaiset rehun jauhatusmenetelmät ovat selkeästi haitallisempia kuin automaattiset myllytykset. Jaettaessa jauhoja käsin lomittaja altistuu pölyille, ja ainoa toimiva suojauskeino on käyttää tässä työssä hengityksensuojainta.
• Homepölyn mahdollisia lähteitä ovat eläinten rehut, heinät ja kuivikkeet. Jos materiaalissa on näkyvää hometta, se on hyvin haitallista, joten käytä hengityksensuojainta!
• Varastopunkkeja esiintyy eri työympäristöissä, mutta korkeimpia pitoisuuksia on mitattu maatalousympäristöistä. Niitä esiintyy ajoittain runsaasti mm. viljassa, rehuissa, heinässä ja oljissa. Kun varastojen lattioita siivotaan tai heinää, olkea ja viljaa jaetaan, tällöin punkkien saastuttamaa pölyä pääsee helposti ilmaan.
• Zoonooseja eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuvia tauteja aiheuttavat monet virukset, bakteerit ja alkueläimet. Yleisimpiä ovat suolistoinfektiot kuten kryptosporidioosi (vasikkaripuli), kampylobakterioosi ja salmonella. Sikatiloilla esiintyy yleisesti tavallisimmille antibiooteille vastustuskykyistä MRSA-bakteeria. Varastotiloissa voi altistua myyrien ulosteen mukana leviävälle virukselle, joka aiheuttaa myyräkuumetta.
• Kaasu- bensiini- ja dieselkäyttöisistä pienkuormaimista ja traktoreista syntyy pienhiukkasia, jotka ovat myös terveydelle haitallisia.

Suojakäsineet

Käytä suojakäsineitä aina töissä, joissa ne ovat tarpeen. Suojakäsineiden käyttö vähentää riskiä saada ärsytys- tai allergista ihottumaa tai ihon syöpymiä. Esimerkiksi pesu- ja desinfiointiaineet voivat aiheuttaa ihottumaa tai joitain muita vakavia terveyshaittoja.

Hengityksensuojaimet

Maatalouden tuotantorakennukset voidaan luokitella työpaikaksi, jossa lomittajakin tarvitsee hengityksensuojaimen lähes koko työn ajan. Hengityksensuojaimen tiiveys kasvoille on erittäin tärkeää suojaimen tehokkuuden kannalta. Jokaisen lomittajan tulee hankkia itselleen omille kasvoille sopiva malli. Suojaimia on mm. kertakäyttösuojain eli pölyä suodattava puolinaamari, puolinaamari ja moottoroitu hengityksensuojain. Puolinaamarissa voidaan käyttää myös kaasunsuodattimia. Tärkeimmät kaasut eläinsuojissa ovat lietelannasta haihtuvat ammoniakki ja rikkivety, joilta suojaudutaan ABEK-luokan suodattimella. Samalla suodattimella voidaan suojautua myös muilta kaasumaisilta epäpuhtauksilta kuten pesu- ja desinfiointiaineiden höyryiltä.  Moottoroitu hengityksensuojain ei aiheuta hengityksenvastusta, ja sitä voikin käyttää kerralla pidempään kuin kertakäyttöisiä suojaimia tai puolinaamaria.(siirryt toiseen palveluun)

Kuulonsuojaimet

Lomitustyöhön sopivia kuulonsuojaimia ovat kupusuojaimet, joiden korville asettaminen ja poistaminen on helppoa ja nopeaa. Korvakäytävään asetettavia tulppasuojaimia voidaan käyttää esimerkiksi työskenneltäessä pitkäaikaisesti lämpimissä oloissa, joissa kupusuojaimet helposti hiostavat. Tällöin on huolehdittava tulppasuojaimen oikeasta asettamisesta, jotta luvattu suojausteho saavutetaan myös käytännössä.

• Yleisimmät lomittajien ammattitaudit tai -tautiepäilyt ovat astma, allerginen nuha ja ihotaudit.
• Astma ja allerginen nuha voivat kehittyä altistumisesta eläinten ihosolukon hilseelle, jauho- tai heinäpölylle, homeille ja varastopunkeille. Ärsytysastmaa voi aiheuttaa voimakas altistuminen lietelantakaasuille (ammoniakki ja rikkivety) tai vahvojen pesuaineiden (happoja tai emäksiä) höyryille.
• Ihottumaa esiintyy maataloustyössä tyypillisesti käsien tai käsivarsien iholla. Ärsytysihottumaa voivat aiheuttaa esim. käsien toistuva likaantuminen ja kastuminen, toistuva käsien pesu, suojakäsineiden hautova vaikutus sekä käytetyt pesu- ja desinfiointiaineet. Allergista kosketusihottumaa voivat aiheuttaa esim. työssä käytetyt pesu- ja desinfiointiaineet sekä kumimateriaalit ja nokkosihottumaa esim. eläinten hilse ja jauhot.
• Maatalousalalla on kohonnut riski sairastua polvi- ja lonkkanivelrikkoon. Työhön liittyy usein toistuvia työliikkeitä, hankalia työasentoja, raskaiden taakkojen nostamista ja kantamista käsin. Nivel- ja lihaskivut painottuvat niska-hartiaseudun, alaselän, lonkkien ja polvien alueille sekä ranteisiin.
• Käsitärinää aiheuttavat työkalut voivat saada aikaan valkosormisuutta ja tärinätautia. Pitkäkestoinen, koko kehoon kohdistuva tärinä, kuten traktorilla ajaminen voi aiheuttaa selkävaivojen lisäksi väsymistä, vatsavaivoja ja työtehon laskemista.
• Maataloustyössä esiintyvät bakteerit, virukset tai sienet voivat aiheuttaa erilaisia sairauksia. Myyräkuume on viruksen aiheuttama kuumesairaus, johon voi sairastua myyrien ulosteen saastuttaman pölyn hengittämisestä. Jänisrutto eli tularemia voi tarttua hyönteisen piston tai kirppujen välityksellä. Maataloustyössä myös hengitysteitse tapahtuva altistuminen, tartunta ja sairastuminen jänisruttoon on mahdollista esimerkiksi viljanpuinnin yhteydessä syntyneen, bakteerien saastuttaman pölyn välityksellä. Zoonoosit ovat joko ihmisestä eläimeen tai eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja. Tavallisimpia niistä ovat kryptosporidioosi, salmonella ja pälvisilsa. Kryptosporidioosin aiheuttaa alkueläin ja salmonellan bakteeri, molemmat ovat ripulitauteja. Pälvisilsa on sienitauti, joka ilmenee pyöreinä, punertavina ihottuma-alueina ihossa.
• Maatalousalalla on todettu paljon kuulon alenemaa työperäisenä sairautena johtuen puutteellisesta kuulonsuojauksesta työssä. Lomitustyö voi olla myös henkisesti kuormittavaa.

Tapaturma: Lomittaja oli hakenut tuorerehua traktorin etukuormaajalla. Peruuttaessaan ruokintapöydällä hän oli noussut seisomaan nähdäkseen paremmin. Tällöin lypsykoneen alipaineputki osui vahingoittuneen takaraivoon ja painoi pään hytin reunaa vasten. Seurauksena oli pahoja vammoja kasvoihin.

Miten ennaltaehkäistä tapaturma? Varsinainen syy tapaturmaan oli traktorin ohjaamon lasien huurtuminen lämpimässä ja kosteassa navetassa. Vastaavanlaisten tapaturmien estämiseksi olisi traktorin ohjaamon tuulilasin ja mahdollisesti muidenkin lasien oltava avattavia, liikuttaessa pakkassäällä kylmästä ulkoilmasta lämpimään navettaan. Myös ohjaamon lämmityslaitteen tehoon ja kuntoon olisi kiinnitettävä huomiota. Lomittajalla tulee olla myös taito ja lupa ajaa traktoria.

Tapaturma: Lomittaja oli mennyt hakemaan lehmiä lypsylle. Laitumella oli myös kaksi lihasonnia, joista toinen hyökkäsi lomittajan päälle ja pyöritti tätä sarvillaan pitkin maata. Tapaturmassa lomittajalta murtui kaksi kylkiluuta. Lisäksi hän sai ruhjeita ympäri kehoa.

Miten ennaltaehkäistä tapaturma? Lypsykarja tulee pitää erillään muusta karjasta. Isäntäväen ja mahdollisten muiden lomittajien tulee ilmoittaa, jos jotakin tavallisuudesta poikkeavaa havaitaan eläinten käyttäytymisessä. Lomitustoiminnan alkaessa tulee aina käydä isäntäväen kanssa keskustelu mahdollisista muutoksista tilalla valitseviin normaaleihin olosuhteisiin.