Siirry sisältöön
Etusivu
Työturvallisuuskeskus

Ajatuksiani oppimisesta, opettamisesta ja työturvallisuudesta

Oppiminen on sitä, että ihmisen ajattelussa ja toiminnassa tapahtuu muutos. Yksilön tai yhteisön kannalta oleellista ei siis ole tiedon määrä, vaan miten jo olemassa olevaa tietoa hyödynnetään yksilön tai yhteisön toiminnassa.

Opettamisessa uskon siihen, että opettajan, ohjaajan tai valmentajan on aina arvostettava ja välitettävä oppijasta. On tuettava sitä ajattelua, mitä ihmisellä on ja on kunnioitettava ja arvostettava ihmistä sellaisenaan. Työturvallisuuden osalta on opettajan itsensä aina uskottava omaan asiaansa, tunnettava alansa realiteetit ja puhuttava tämän päivän toiminnan mukaisesti. Opetuksen tulee koskettaa ihmisten arkea ja sitoutua heidän kokemuksiinsa. Opettajan on onnistuttava saamaan aikaan tunteita, sillä en usko oppimista voivan tapahtua ilman tunteen tasolla olevaa liikahdusta.

Työturvallisuudelle on tänä päivänä luotu edellytykset sääntöjen ja lakien muodossa. Ihmisten toiminta ja arvot ovat niitä joihin vaikuttamalla voidaan kaikkein eniten saada aikaan arkisia muutoksia kehitettäessä työturvallisuutta yhä parempaan suuntaan. Erään työturvallisuuden konkarin sanoin: ”Meillä on nyt säännöt, lait ja välineet suht kunnossa. Nyt täytyy päästä ihmisten pään sisään.”

Olen suulliselta ilmaisukyvyltäni varsin vahva. Vankka käytännön kokemukseni rakentamisen parissa antaa minulle käsityksen siitä, mitä raskas teollisuustyö on parhaimmillaan ja mitä pahimmillaan. Rakentajan taustani tuo myös opetukseeni ratkaisukeskeisyyttä yksittäisten määräysten ulkoluvun ja knoppailun sijaan. Puhun raskaan teollisuuden tekijöiden kanssa vahvasti samaa kieltä, omaten kuitenkin herkän tunneälyn.

Poimintoja kurssipalautteista