Elokuva- ja TV-tuotantoalan työhyvinvoinnin erityispiirteitä

Työhyvinvoinnin edistäminen elokuva- ja TV-tuotantoalalla edellyttää, että työnantajat, työntekijät ja muut alan toimijat ymmärtävät kyseisen alan erityispiirteitä, jotka liittyvät työkulttuuriin, työn projektimaiseen luonteeseen sekä työaikoihin.

Johdanto

Elokuva- ja TV-tuotannoissa työskentelee usean ammattiryhmän edustajia kuten lavastus- ja pukusuunnittelijoita, ohjaajia, näyttelijöitä, dramaturgeja, tuottajia, tuotantokoordinaattoreita, kuvaussihteereitä, valo- ja äänitarkkailijoita, kuvaajia, järjestäjiä ja avustajia. Työssä tuotetaan esimerkiksi lyhytelokuvia, pitkiä elokuvia, mainoselokuvia, asiaohjelmia, dokumentteja, fiktiota ja draamaa. Elinkaareen liittyvä toiminta voidaan jakaa elokuvien, videoiden ja televisio-ohjelmien suunnitteluun, tuotantoon, jälkituotantoon ja levitykseen. Mukaan lasketaan myös äänistudiot, äänitteiden ja musiikin tuottaminen. Työympäristö on hyvin monimuotoinen vaihdelleen työhuoneesta studioon ja erilaisille kuvauspaikoille.

Aluehallintoviranomaisten työsuojelutarkastusten yhteydessä suorittamien kyselyiden mukaan psykososiaalisten tekijöiden osalta elokuva- ja TV-tuotantoalalla nousee esille tehtävistä, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta käytävän keskustelun tarve. Koetaan, että työ on usein luovaa ja taloudelliset tekijät rajoittavat tuotannon toteutusta. Lisäksi työssä aiheutuvat keskeytykset koetaan kuormitustekijöinä. Tuotanto alusta loppuun on usein pitkä ja monimuotoinen prosessi, jossa joudutaan sietämään keskeneräisyyttä, keskeytyksiä, häiriöitä ja muutoksia. Kun ollaan tekemässä taidetta, voi olla vaikeaa yhdistää luovuus ja työelämän lainsäädännön vaatimukset. Joskus esiintyjät koettelevat oman uskaltamisen rajoja.

Alalla työskennellään usein taiteellisuutta ja luovuutta arvostavassa ympäristössä. Luovalla alalla työ on usein vaihtelevaa ja innostavaa työtä. Vaihtuva toimintaympäristö vaatii työntekijältä kykyä hallita erilaisia tilanteita ja tunnistaa hyvinvointinsa tilaa myös itsenäisesti. Esihenkilön, tuottajan ja ohjaajan roolissa korostuvat psykologisesti turvallisen ilmapiirin synnyttäminen ja ylläpitäminen, innostuksen luominen, kannustus, palaute sekä työssä suoriutumisen tuki. Terveellisen, turvallisen työn ja työympäristön mahdollistaminen ja kuormittumisen, työajan sekä -ilmapiirin seuranta ovat lainsäädäntöön pohjautuvia työnantajaa koskevia velvoitteita. Häiriöihin, häirintään, poikkeamiin ja vaaroihin on puututtava. Tasapuolisuutta on vaalittava ja yhdenvertaisuutta sekä tasa-arvoa edistettävä aktiivisesti.

Työhyvinvoinnin edistäminen elokuva- ja TV-tuotantoalalla edellyttää, että työnantajat, työntekijät ja muut alan toimijat ymmärtävät kyseisen alan erityispiirteitä, jotka liittyvät työkulttuuriin, työn projektimaiseen luonteeseen sekä työaikoihin.

Työhyvinvoinnin määritelmä

Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja työ tukee heidän elämänhallintaansa.

Työympäristö

Elokuva- ja TV-tuotannossa työhön sisältyy työskentelyä hyvin erilaisissa paikoissa sisätiloissa ja ulkona. Työnantajan omat tilat on pääosin suunniteltu siten, että niissä työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvät näkökohdat on otettu huomioon. Monet tilat, joissa produktioita toteutetaan, eivät ole suunniteltu työympäristöksi. Asiantuntevan riskienarvioinnin, ennakkosuunnittelun ja perehdytyksen ohella on tärkeää, että kaikilla osallisilla on kykyä tehdä havaintoja ja arvioida, työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä tarvittaessa tehdä ehdotuksia turvallisuuden parantamiseksi.

Esimerkkejä riskeistä, joihin tulee varautua elokuva- ja tv-tuotannossa ovat tapaturmat, rakenteiden sortuminen, säätilan aiheuittamat riskit, kuten liukas keli, kova tuuli ja pyrotekniikan aiheuttamat riskit.

Tyypillisimpiä työtapaturmatyyppejä ovat liikkumisen yhteydessä sattuvat liukastumiset, kaatumiset ja kompastumiset aiheuttajana esimerkiksi kulkureittien epätasaiset tai liukkaat alustat sekä niillä olevat kaapelit ja johdot. Myös äkillinen fyysinen kuormittuminen raskaassa nostotilanteessa on melko yleinen tilanne työtapaturman taustalla. Tapaturmantorjuntaan samoin kuin ergonomisiin työasentoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Elokuva- ja tv-tuotannossa voi olla tilanteita, joissa vaaraa ei kaikista toimenpiteistä huolimatta kyetä vähentämään siedettävälle tasolle. Tällöin työ määritellään ns. erityistä vaaraa aiheuttavaksi työksi (Työturvallisuuslaki 11§). Tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä ja tällöin tulee noudattaa työlle määriteltyjä tarkkoja turvaohjeita. Tällaisia töitä tekevät tyypillisesti sijaisnäyttelijät eli stuntit. Stunt-kohtauksia voivat olla esimerkiksi putoamiset, ihmisen syttyminen palamaan, rajut tappelut, lasin läpi syöksyminen, kaahaukset autolla, kaatuminen pyörällä eli kaikki sellainen, missä näyttelijän turvallisuus olisi vaarassa tai tämä ei muuten pystyisi kohtausta tekemään joko yhtä turvallisesti tai yhtä näyttävästi.

Työkulttuuri

Työ- ja organisaatiokulttuuri on sosiaalisesti rakentunut konteksti, joka muodostaa perustan yhteisön toiminnalle. Se kuvaa niitä arvoja, jotka luovat jäsenten keskuuteen yhteisesti sovitun käsityksen siitä, mikä on yhteisön tehtävä, päämäärä ja miten organisaatiossa tulisi käyttäytyä.

Elokuva- ja TV-tuotannoissa työyhteisön rooli ja esihenkilötyö poikkeavat perinteisen organisaation periaatteista huomattavasti. Eri työnantajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien toimiminen samalla työpaikalla synnyttää epävarmuustekijöitä, jotka saattavat liittyä työnantajien erilaiseen kulttuuriin ja toimintatapoihin, tiedonkulun katkoksiin ja vastuiden hämärtymiseen.

Erilaisista persoonallisuuksista, temperamenteista, taustoista ja ammateista lähtöisin olevien ihmisten ei ole aina helppoa rakentaa työssä onnistumista tukevaa, luottamukseen, avoimuuteen ja arvostukseen pohjautuvaa työkulttuuria ainakaan kovin nopeasti. Näin työryhmän jäsenten välille voi syntyä väärinkäsityksiä tai informaatiokatkoksia. On tärkeä luoda kulttuuri, jossa hyväksytään erilaisuutta eikä epäasiallisuutta suvaita missään muodossa. Johto ja esihenkilöt luovat hyvän työkäyttäytymisen toimintatavat yhdessä tiimin kanssa ja toimivat itse esimerkkinä.

Monimuotoinen ja -kulttuurinen toimintaympäristö voi olla kuormitustekijä siksi, että työskentely-, ajattelu- ja viestintätavat sekä myös asenteet työssä ovat kulttuurisidonnaisia ja sen vuoksi erilaisia. Tällaisessa toimintaympäristössä työskennellessä saattaa syntyä hyvinkin helposti oletuksia ja väärinkäsityksiä, jotka saattavat johtaa konflikteihin ja heikentää ryhmän jäsenten luottamusta toisiinsa.

Suoriutuakseen työssään ja voidakseen hyvin, ihmisen on koettava olonsa turvalliseksi. Psykologinen turvallisuus tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse pelätä työpaikalla tulevansa väheksytyksi, syrjityksi, kiusatuksi, häirityksi tai muutoinkaan huonosti kohdelluksi. Erityisen tärkeää on, ettei tarvitse olla huolissaan seurauksista tilanteessa, jossa rohkenee ottamaan vaikeita asioita puheeksi tai tekee virheen. Luottamusta omaava yhteisö voi olla työssään luovempi ja rohkeampi sekä valmiimpi ennakoimaan ja ratkaisemaan ongelmia. On tärkeää arvioida ja hankkia valmiuksia erilaisuuden kohtaamiseen ja arvostamiseen.

Elokuva- ja TV- alalla kuvataan myös väkivalta-, seksi- ja alastonkohtauksia. Nämä toteutetaan tarkalla koreografialla, ei improvisoiden. Tuotannon erityispiirteet seksin ja väkivallan suhteen pitää käydä läpi tuotannon alussa eli antaa ohjeet, miten toimitaan. Ohjeet tulee toistaa myös ennen tällaisten kohtausten kuvaamista, koska osa kuvausryhmästä on voinut aloittaa työskentelyn myöhemmin. Intiimit kohtaukset tulee toteuttaa näyttelijöiden yksityisyyttä ja turvallisuutta kunnioittaen. Tällöin on tärkeää huolehtia, että kuvaustilanteet ovat rauhoitettuja niin, että paikalla ja monitorin kautta tilanteen näkevät vain kohtauksen kannalta välttämättömät työntekijät.

Työn projektimaisuus

Elokuva- ja TV-tuotantoalalla työpaikoista on yleisesti ottaen kova kilpailu. Yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Työskentely on usein projektiluontoista ja tuotantokohtaista, mistä voi seurata työntekijöille myös työttömyyskausia. Yhtaikaa käynnissä olevien ja peräkkäisten tuotantoprojektien määrä, yhteistyön onnistuminen ja työryhmän pysyvyys vaikuttavat kaikki työntekijän kuormittumiseen ja hyvinvointiin.

Osalla tuotannossa mukana olevalla saattaa olla päällekkäin monia projekteja ja työsuhteita, jolloin suunnittelu, kuvaukset ja editoinnit limittyvät toisiinsa. Jos työntekijät työskentelevät yhtaikaisesti tai peräkkäin useissa tuotannoissa, ihmissuhteiden määrä ja luottamukseen perustuvien suhteiden rakentaminen saatetaan kokea kuormittavaksi. Jokaisessa projektissa on omat toimintatapansa, kulttuurinsa ja erilaiset tavoitteet, joiden mukaan työntekijän tulee osata toimia. Projektin päättyessä työntekijän on kyettävä irtautumaan sekä tehtävästään että työskentelyyn osallistuneesta ryhmästä ja aloittamaan uusi projekti.

Työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta on hyvä arvioida projektien lukumäärän ja niiden sisältämän työmäärään sekä ihmissuhdekuormituksen hallintaa, jos työntekijät tekevät töitä useassa eri tuotantoprojektissa yhtaikaa tai peräkkäin. Oleellista kuormittumisen hallinnassa on riittävä palautuminen.

Projektimainen työ asettaa myös esihenkilötyölle haasteita. Työ on pirstaloitunut useaan projektiin. Tällaisessa tilanteessa esihenkilön on vaikea seurata ja havaita työntekijöiden kuormittumista tai tuen tarvetta.

Työaika

Tuotantoprojektityössä työaika rakentuu usein tavanomaisesta yleistyöajasta poikkeavalla tavalla ja alalla käytössä on usein jaksotyöaikamuoto, jossa työpäivien pituudet vaihtelevat erilaisista tuotantoprosessin suunnitteluvaiheessa huomioon otetuista syistä.

Palautumisen riittävyys ja yksityiselämän suojelu voi tulla vaikeaksi. Mahdollisten pitkien työpäivien aiheuttaman rasituksen ohella korkea viikkotuntimäärä voi muodostua esteeksi sitoutua esimerkiksi terveyttä edistävään tai palauttavaan harrastukseen. Yksilölliset erot palautumisen suhteen ovat suuria, ja osalle epäsäännöllinen työaika soveltuu hyvin ilman merkittäviä terveyshaittoja.

Työaikaa on hyvä arvioida sekä viikkotuntimäärän että palautumiselle jäävän ajan näkökulmasta. Palautuminen on tärkeää kaikille, myös niille, jotka kokevat nauttivansa työstään.

Jos työntekijälle ei jää riittävästi aikaa lepoon ja palautumiseen, se aiheuttaa kuormittuneisuuden kokemusta, tyytymättömyyttä ja väsymystä. Pitkään jatkuessaan riittämätön palautuminen on tunnettu terveysriski. Työntekijän voi olla vaikea itse tunnistaa ja arvioida, onko oma palautuminen riittävää, ja siksi on tärkeää opetella havaitsemaan palautumisen tarpeen merkkejä.

Riittämättömän palautumisen ensimmäisiä merkkejä ovat ylikuormittumisen ja ärtymyksen tuntemukset, tarve vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, väsymys ja energian puute. Jos työntekijä kokee palautumisen tarvetta, se tarkoittaa sitä, että hänen hyvinvointinsa on kehittymässä huonoon suuntaan. Tässä vaiheessa on jo syytä keskustella, miten työn sisältöön ja työaikaan voidaan vaikuttaa siten, että palautumisaika saadaan riittäväksi. Sekä esihenkilöiden että työntekijöiden itsensä on hyvä huomioida, että palautumisen tarve lisääntyy myös ikääntymisen ja tehdyn työmäärän myötä.

Myös itse työssä on palauttavia tekijöitä, joita kutsutaan työn voimavaratekijöiksi. Niistä tärkein on esihenkilön toiminnan oikeudenmukaisuus. Muita voimavaratekijöitä ovat työn vaikutusmahdollisuudet, esihenkilön tuki, työtovereiden tuki ja työn varmuus. Työpaikalla on hyvä keskustella, miten toimintatapoja voidaan kehittää palautumista edistäväksi ja työn vaatimuksien pitämiseksi kohtuullisina.

Palautumisjaksoja on hyvä lisätä työpäivän keskelle. Näin työntekijä voi huolehtia ravitsemuksesta, rentoutumisesta ja liikkumisesta. Toistuvasti myöhempään iltaan sijoittuva tai pitkään yöhön jatkuva työpäivä voi haitata uni-valverytmiä ja siten aiheuttaa lisääntyvää terveyshaittaa.

Terveys ja työkyky ovat voimavaroja, jota voi ja kannattaa vaalia. Pitkät työpäivät ja epäsäännölliset työajat ja matkustaminen tekee säännöllisten ja terveellisten elintapojen ylläpitämisen vaikeammaksi. Niihin onkin tällaisissa töissä hyvä kiinnittää huomiota. Jokainen voi vaikuttaa omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa terveellisten elintapojen avulla. Terveelliset elämäntavat ovat: kohtuullinen, säännöllinen liikunta, terveellinen ravinto, tupakoimattomuus, päihteettömyys sekä riittävä lepo ja uni.

Stressin hallinta

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä tuntee itsensä kykenemättömäksi selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista. Stressin kehittymiseen vaikuttavat sekä työn että työntekijän yksilölliset ominaisuudet. Stressinsietokyky vaihtelee yksilöiden välillä. Kohtuullinen, ajoittainen stressi on mielen ja elimistön hallittavissa. Haastavien tehtävien aiheuttama tilapäinen stressi voi käynnistää piilossa olleiden voimavarojen löytymisen ja johtaa suorituskyvyn paranemiseen. Luova työ edellyttää onnistuakseen usein jonkinasteista stressiä.

Kuormittumisessa on oleellista se, onko työntekijällä riittävästi osaamista ja voimavaroja suhteessa työn vaatimuksiin. Ristiriita tai tasapaino kuormitustekijöiden ja niiden hallintaa tavoittelevien voimavarojen välillä voi käynnistää joko positiivisen tai negatiivisen kuormittuneisuuden. Kuormittumiseen vaikuttavat oleellisesti myös esihenkilöltä ja työtovereilta saatu tuki ja kannustus. Esihenkilö-alaissuhteen samoin kuin ohjaajan ja näyttelijän välisen suhteen toimivuudella on suuri merkitys kuormituksen hallintaan. Luottamus, psykologinen turvallisuus mahdollistaa vaikeiden asioiden ja ikävien kokemusten käsittelyn ennen kuin niistä aiheutuu haitallisia terveysvaikutuksia.

Stressin aiheuttamia haitallisia muutoksia voidaan havaita psyykkisissä toiminnoissa, käyttäytymisessä ja elimistön toiminnassa. Tyypillisiä stressireaktioita ovat emotionaaliset reaktiot, kuten pettymyksen tunteet, masentuneisuus, ärtyneisyys, ahdistuneisuus tai rauhattomuus. Vaikutus voi näkyä motivaation muutoksena, väsymyksenä, haluttomuutena, aloitekyvyttömyytenä taikka kognitiivisina muutoksina, kuten keskittymisvaikeuksina, hajamielisyytenä, muistamattomuutena tai ajatussisältöjen kapeutumisena.

Haitallisen stressin aiheuttama muutos voi kohdistua myös itseluottamukseen ja aiheuttaa vieraantumista. Käyttäytyminen voi muuttua esimerkiksi sosiaalisen aktiivisuuden vähentymisenä, päihteiden käyttönä tai työstä poissaoloina ja velvollisuuksien lykkäämisenä. Tyypillisiä fysiologisia reaktioita ovat verenpaineen muutokset, unettomuus, ruokahaluttomuus, kivut ja säryt tai hormonaaliset muutokset. Pitkittyessään vaikutukset voivat olla psyykkisiä tai fyysisiä sairauksia.

Työuupumus on vakava, pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jonka seurauksesta ihmisen voimavarat ehtyvät. Sille on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyyniseksi muuttunut asennoituminen työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Työuupumuksella on kielteisiä seurauksia työhyvinvoinnille, työturvallisuudelle ja terveydelle.

Ota yhteyttä

Päivi Rauramo

Johtava asiantuntija

paivi.rauramo@ttk.fi

040 547 0908

Katso profiili

Julkaisija:

Työturvallisuuskeskus, palveluryhmä

Sisältö:

Audiovisual Producers Finland – APFI, Etelä-Suomen Aluehallintovirasto Työsuojelun vastuualue, Fisher King, Palvelualojen työnantajat, Suomen Journalistiliitto, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Työturvallisuuskeskus, Yleisradio YLE

Julkaisuvuosi:

2019

Toimialat:

Elokuva- ja tv-tuotanto

Aiheet:

psykologinen turvallisuus psykososiaalinen työkuormitus työaika työhyvinvointi työturvallisuus työympäristö yhteinen työpaikka

Julkaisumuodot:

Digijulkaisu

Kielet:

suomi