Monikielistä ja monikulttuurista työelämää?

Kuva: Linda Lappalainen

Kun kartoitin Työturvallisuuskeskuksessa ulkomaalaistaustaisille suunnattuja
työelämätietoutta tukevia palveluita ja verkkosivuja huomasin, että yleiskuva
maahanmuuttajista on yhä useilla tavoin stereotyyppinen. Monella verkkosivuilla
kuvituksessa esimerkiksi toistuvat samankaltaiset ratkaisut, joissa eroa
kantasuomalaisiin tehdään tummalla ihonvärillä tai hijabilla. Tilastojen mukaan
keskiverto maahanmuuttaja ei kuitenkaan vastaa tätä.

Hyvästä tahdosta
huolimatta ihmisillä on ennakkoluuloja paljon. Olen itsekin kohdannut
oletuksen, että ulkomaalainen ei tee asiantuntijatyötä. Nuo
ennakkoluulot pohjautuvat
usein tiedon puutteeseen.

Keitä Suomessa asuvat maahanmuuttajat siis ovat?
Ulkomaalaistaustaiseksi luokiteltavia henkilöitä asui Suomessa viime vuonna
yhteensä 444 000. Ulkomaalaistaustaisten ryhmän kärjessä ovat entisen Neuvostoliiton
kansalaiset, samoin Virosta, Irakista ja Somaliasta tulleet. Myös entisestä
Jugoslaviasta, Vietnamista ja Kiinasta on tullut paljon ihmisiä Suomeen.
Ulkomaalaistaustaisiksi kutsutaan henkilöitä, joiden molemmat vanhemmat ovat
syntyneet ulkomailla. 

Miksi Suomeen muutetaan? Yleisin syy on viime vuoden
tilaston mukaan työ. Maahanmuuttoviraston mukaan myös esimerkiksi
erityisasiantuntijat saivat lähes 1 300 myönteistä oleskelulupapäätöstä. Eniten
erityisasiantuntijoita Suomeen muuttaa Venäjältä, Intiasta ja Kiinasta.
Kausityöntekijöiden määrä kasvoi entisestään ja lupia myönnettiin lähes 16 000.
Suurin osa kausityöntekijöistä tulee Ukrainasta.

Kartoitusta tehdessä pohdin omasta näkökulmastani myös sitä,
millaiset asiat tekevät verkkosivusta hyvän ulkomaalaiselle. Tässä muutama hyvän
verkkosivun tunnusmerkki:

• On mietitty, kenelle verkkosivu ja sen tarjoamat
  tiedot on suunnattu. Tieto pitää aina sopeuttaa sen vastaanottajalle.
  Verkkopalveluissa tämä voi olla ongelmallista, koska maahanmuuttajat ovat
  erittäin heterogeeninen ryhmä hyvin eritaustaisia ihmisiä: Ei ole sama asia
  onko sivun lukija korkeakoulutettu vai heikosti luku- ja kirjoitustaitoinen
  edes omalla äidinkielellään. Maahanmuuttajien ja myös pakolaisten joukossa nämä
  ääripäät tutkitusti Suomessa korostuvat.
• Sivusto on kirjoitettu selkokielellä. Kun sivua
  ei lueta omalla äidinkielellä eikä välttämättä edes toiseksi vahvimmalla
  kielellä, on vielä tärkeämpää, että asiat kerrotaan selkeästi ja
  järjestelmällisesti. Myös englannin kielen taso vaihtelee: kaikki eivät puhu
  sitä sujuvasti.
• Puhetapa eli tyyli ja sanat, miten maahan
  muuttavia, uusia työntekijöitä ja tulevia suomalaisia verkkosivuilla kutsutaan,
  on valittu oikein. Nimetäänkö heidät taustaryhmän mukaan maahanmuuttajiksi? Vai
  ovatko he uusia tulokkaita tai kansainvälisiä osaajia? Siinä on iso ero. Entä
  teititelläänkö, sinutellaanko vai käytetään viranomaispassiivia.
• Kuvat ja niiden antama viesti on mietitty. Lisäksi
  kuvituksella on iso merkitys selkokielessä.
• Hyvä kielivalikoima on aina plussa! Palvelut
  ovat saatavilla usein vain suomeksi ja ruotsiksi tai englanniksi, mutta monilla
  sivuilla on jo materiaaleja myös esimerkiksi arabiaksi, kiinaksi sekä kurdin
  kielillä ja nepaliksi. On hyvä tarjota tietoa myös muilla kielillä, jotta tärkeimmät
  asiat varmasti tulevat selväksi.

Kieleen tiivistyy Suomessa paljon. On hyvin tavallista, että
ulkomaalaista pidetään vähän yksinkertaisena, jos hän ei ymmärrä hyvin suomea
tai ei osaa ilmaista sitä, mitä haluaa suomeksi. Suomessa kuitenkin jo 7,8 %
väestöstä puhuu muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään.

Kun puhutaan ulkomaalaisille työsuhteista ja
työturvallisuudesta, kielen merkitys korostuu entisestään. Työsuhdekäytännöt ovat
hieman erilaisia joka maassa. Työturvallisuuskulttuuri, sen idea ja sanasto
eivät välttämättä ole kaikille tuttuja edes omalla äidinkielellä. Tämän takia suosittelen,
että työturvallisuusohjeet julkaistaan aina useammalla kielellä, kuvitettuina
ja selkokielellä. Itsestäänselvyyksiä on harvoin olemassa.

Yhteiskuntaa muutetaan ihminen ja teko kerrallaan. Sama
pätee verkkosivuihin, työyhteisöihin ja työturvallisuuskulttuurin luomiseen.

Blogin kirjoittaja Jose Botella on Espanjasta kotoisin
oleva työturvallisuusinsinööri, joka oli työkokeilussa Työturvallisuuskeskuksessa.